Olipa sopiva päivä kokeilla taas kahden kollin sopeutumishoitoja Piun valvovan silmän alla tietenkin. Pakattiin Piut ja Maut kainaloon ja siirryttiin seinän taakse naapurin Vinskiä moikkaamaan. Vinskihän on sellanen heppu, joka meidät aikanaan sai kissoista innostumaan. Iso kolli, jonka isot pallosilmät hurmaisi pystypuunkin huojumaan. Isosta koostaan huolimatta Vinskillä on herttainen luonne, voisi melkein määritellä maaliman kilteimmäksi katiksi. Kun hän alkaa haastella, niin sitä juttua kuule riittää, tuntuu kuin puolenmaailman sammakot olisi paikalla, niin kova kurnutus siitä lähtee.
Piu totutettiin Vinskiin tietty heti ihan pienenä. Ne onkin nyt kuin paita ja perse, tai positiivi ja negatiivi, Vinskin ollessa mustavalkea ja Piun taasen valko-musta. Ystävyyttä on pidetty vuoroin vieraissa molemmissa huusholleissa ja nämä katit osaakin jo pyytää toisillensa kylään, sekä siirtyä omalta ovelta kaverin ovelle vaikka ilman hihnaa, jos oikein hinku on.
Piu kärsi kovan järkytyksen Maukan tultua meille. Viikon sähinän jälkeen ruvettiin pikkuhiljaa hyväksymään tätä punanahka intiaania, ja pienessä 37 neliän kartanossamme totuttelu kuitenkin tapahtui pakkonopeaan ja tätä nykyä ollaankin ihan parhaita frendejä kaiken maailman pesurituaaleilla ja öisillä nujuamisilla varustettuina. Mutta Vinski pitäisi vielä saada kolmikon komeimmaksi kaveriksi mukaan ja sitä vierihoitoa tässä on pienen pienissä erissä koitettu hoitaa.
Tämä käyntimme oli ehkä noin viides vierailu ja hyvin positiivinen sellainen. Vinski tuli jo ovella kurnuttaen vastaan ja hyväksyi Maukan nenän heti haisteltavaksi. Maukkaa vähän jännitti vielä ja pyristelikin sylistä heti lattialle kyyryilemään, siltä varalta jos kollilta tulisi pahaakin vastusta. Vinski oli kuitenkin hyvin reippaalla päällä ja antoi pienokaisen haistella vessat sun muut kaikessa rauhassa, ennenkuin seuraava nenätvastakkain haistelu tapahtui. Maukkakin rentoutui ja lähti valloittamaan Vinskin kiipeilypuuta kokenein ottein. Piu tietenkin beesasi mukana ja Vinski katseli touhua sillä mielellä, että jos Piu ei tuota omituista otusta pelkää, niin en kyllä minäkään.
Siinä sitten hiipparoitiin makkarin puolelle, kolmen katin kolmiodraamaa harrastamaan, yksi narttu ja kaksi urosta sulassa sovussa lakanat hulmuten. Siinä kerittiin kamuta komeroihinkin ja rapistella kaikki kassit läpi ilman suurempia onkelmia. Ainut kollimainen sähinä tuli keittiön pöydällä. Vinski kun meni rauhottumaan tuolin ja pöydän väliin, niin eikä Maukan pitänyt mennä häntää haistelemaan tuolla herkällä hetkellä. Pari tiukkaa sähinää, mutta tassu ei edes heilunut, eli mielestäni varsin onnistunut ilmoitus oman tilan tarpeesta lähinnä oli kyseessä.
Hienosti meni vierihoidot ja tästä innostuneena harjoituksia jatketaan toivottavasti jo huomenna. Tarkoituksena on kolmen kissan leikkipiiri, jossa jokainen omalta osaltaan antaa piristystä talven yhä enempi sisätiloihin painottuvalle oleskelulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti