Päästäisiä

Hiton hyvää päästäistä toivotetaan kaikille ja meille saa tulla ihan hiiriäkin - emmä valita, ne kuulemma maistuu paremmalta!

WauWaa ja Ui...

Tästä poiketen kovaäänisempi on kylläkin Piu jonka WAUWAAAA huuto herättää syvimmästäkin unesta. Maukan pienenpientä Ui -ääntä taas ei meinaa kuulla edes valveillakaan, mutta kaippa se siitä voimistuu miehistymisen myötä.

Allergiavaara...

Lapsityövoimaa



Meirän katit käy töissä. Terapiasessioita koitetaan viettää viikoittain, että pysyisi se raksujen tienaaminen muistissa. Ee se tule leipä iliman kissoillekkaan, vaikka lepposia ne taitaa heirän työpäivät olla.

Ollaan sitä mieltä meinaan, että jokaisella hullujenhuoneella pitää olla vähintään yksi terapiakissa, ja oikein vakavissa tilanteissa jopa kaksi. Ja tällä kaavalla meitä on sitten koitettu hoidella.

Aitoja...

Kova aitoja tää meirän Maukka ja komialla tyylillä.



Tässä kohtaa ei kyllä ole sallittua kiipeillä - että elekee kertoko nuapurille. Kerkes pirulainen sen sekunnin osassa kavuta ylös, tietty juuri kun äitee ihmetteli kameran asetuksia... onneksi ne sentään oli kohillaan jotta saatiin oheinen otos. Ei yhtä lenkkiä meillä että ruahtis kameran kottiin jättee.

Koppelo...

Oltiinpa Piun kanssa tohkeissaan lenkillämme, siellähän se jonkinsortin koppelo ryhdisti rintaansa suoraan "meidän läänillä" eli perinteiseksi ulkoilualueeksemme muodostuneen kuusiaidan kupeessa.



Kotona tiesivät sanoa että fasaani-uroshan se oli mutta meidän mielestä koppelo kuin koppelo. Kyllä riitti Maukalle kertomista!

Siimisten eloa...

Meillä kävi perstaina taas oikein mieluisia vieraita, Loijaksen Mikki ja Minni.



Tämä kuva taitaa kyllä olla jo seuraavalta päivältä, ota hänestä aina selvää varsinkaan kun käytössä on oheisen merkkiset paperipussit... no kissit nyt kuitenkin otti siitä vain kuivanautintoa ja me muut ehkä jotain muuta...

Oli taas varsin miellyttävä "marssi-ilta" neljän kissan seurailtua toisiaan ristiinrastiin ja rinnakkain. Maukan perässä hiihtelee useimmiten Mikki, samanvärityksinen poika hänkin. Ja meidän naiset Piu sekä Minni vetävät omaa "shouta", osin jopa keskenänsäkkin. Tässä malli sisarusten omasta keskinäisestä painista.

Maalliskuun pläjäys

Niin se meni sitten karvalastensa äidiltä hermot aikaisemman blogisoftan kanssa ja tällä päivämäärällä pläjäytin kaikki uusiksi. No siitä siis tätä ristiriitaista päivämäärää, kun kaikki mualiman asiat on mukamas sattunu samana päivänä. Mutta tämä "kuuglen-logi" vaikuttaa hyvältä, ehkä se tästä taas uusi kissamaisempi elämä aukeaa ja päivityksiä voisi tehdä ilman hilseshamppuuta! Jiäp nähtäväks pitäkkee peekkuja.

Kissakuvahaaste: Kissaeläin

– maanantailta 9.11.2009 -




Maukan ilmeessä on saalistavan tiikerin päättäväisyyttä ja uhmaa.
Pihapiiri vaviskoon, varmalla puolivuotiaan itseluottamuksella mahdollisuutenne selvitä on olematon!

Kissakuvahaaste: Aistit

– maanantailta 2.11.2009 -



Mau osallistuu kissakuvahaasteeseen näyttämällä kuinka kaikki aistit paitsi “unennäkö” ovat huililla. Tämä on jalo taito eikä suinkaan suju kaikilta. Huomioitavaa ovat myäs piakkoin hyvästeltävät pallit. Kyllä niitä vielä kelpaa esitellä.

Kissankuvahaaste: Päiväunet

– tiistailta 20.10.2009 -



Meillä tuo nukkuminen kulukkoo vähä niinkö suvussa. Äiskä on kova nukkummaan ja onkin perin katteellinen, kun meillä niihin tilaisuuksia tulloo hiukka usseemmin kuin hällä. Ajateltiin tossa Piun kanssa, että näytetään kuinka meillä on tilasta puutetta tässä nukkumishommassa. Se korkeimman orren paikka kun tuppoo olemmaan varattu aina justiinsa sillon kun unet ois parhaillaan. Minäpä Maukkapoika en ole moksiskaan vaan samalle läntille änkeen vaikka sitten väkisin. Pitäiskö jonkun eläinsuojeluyhdistyksen puuttuu tähän hommaan ja hankkii toinen orsi? Molemmat tuntuu nauttivan tilanteen suomasta ylimääräisestä lämmöstä ja kai se Piukkelin henki vielä kulukoo kun Maukan paino ei kuitenkaan vielä hirmuunen ole.

Taijettiin myöhästyy tässä julkasussa, luulin ensin että haasteet jaetaan kerran kahressa viikossa mutta taitaakin olla viikottain.... Kele. No, ohessa kuitenkin linkki siitä mistä on kymys.

http://blogikissat.com/kissakuvahaaste

Kaikkea sitä näkee…

- sunnuntailta 6.9.2009 -



Olipa taas pitkä ja kenkiäkasteleva lenkkireissu. Viidensadan metrin matka kissan kanssa kestää pitkälti toista tuntia ja matkalla löytyy tietysti satojen ja satojen haisteltavien ruohonkorsien lisäksi mm. tietokoneen näppäimistöjä, vessaharjoja ja muuta mukavaa ihmeteltävää. Kyllä minä etätyöstä olen kuullut ja onhan niitä kannettavia jo kautta aikojen mukana raahattu, mutta yksittäisellä näppäimistöllä tuskin vielä googlaamaan pääsee. Mikä lienee ollut kaverilla mielessä kun sen kanssa ruohikkoon meni. Liekkö huomannut ettei homma onnistu kun siihen laitteensa hylkäsi. No, puhumattakaan siitä vessaharjasta...

Kotiin saavuttua oli edessä todellinen painajainen eli tassujen pesu. Auuuuuh, kuinka se sattuikaan äänestä päätellen. Onneksi Äiskä ei tällä kertaa tällännyt shamppoota, silloin keikka olisi ollut huomattavasti pitkäkestoisempi ja äänijänteet kovilla.

Nyt se sitten istuu vaan koneella ja puhuu jostakin blogista jonka se meille aukaisee. Ei kait se vaan merkitse että leikkiaika jää vähemmälle? Onneksi on Maukka jonka kanssa voi ravata mikäli palveluskunta ei viihdytä tarpeeksi.

Kissanristiäiset

– perjantailta 25.9.2009 -



Koittihan se päivä viimein. Siivousta oli jatkunut jo kutakutaa kaksi viikkoa ja sitä sun tätä paikkaa oli fiksattu esittelykuntoon. Tarjoilujen valmistelu alkoi jo lähes viikkoa ennen - puhumattakaan boolien valmistuksesta... Tehokkaita oli aineet joo, jo vahvuutta maistellessa pääsi kihoomaan päähän ja niin sitä oli illan emäntä elementissään jo ennenkuin vieraat saatiin sisään.

No ei siinä mittään. Tupa täysi vierasta ja yhdessä tietokoneessa internetvieraita vielä kaupan päälle. Toisessa koneessa tietenkin webbipappi. Pappi hoitikin hommansa kiitettävällä varmuudella, olihan Piu kastettu saman viranhaltian toimesta jo vuosi aikaisemmin. Siinä oli kummilla kuin muillakin ristiäisvierailla hymyssä pitämässä, kun vedettiin sun monensortin liturgiaa kissalle. No tulihan katti kastettua ja sumutinpullolla loput, yksi suhautus kutakin nimeä kohti ja niitähän riittää : Mau Pekka Tiger Ivanoff Shevchenko oli näin virallistanut nimensä. Tässä vaiheessa oli kummillakin hommia saada epeli pysymään sylissä. Saattaisipa joku eläinsuojeluyhdistys ajatella että oliko tuo nyt tähellistä tahi halusiko katti sitä itse?

Virallisten menojen jälkeen nautittiin kunnon karjalaista pitopöytää. Isukki oli vääntänyt taas kystä kyllä, eli kunnon lihaahan siellä lillui punaviinikastikkeessa kuin kiusaansa tehden. Kieli män persieen. Jälkkäriksi "koko kokintaitoni" sisältävä banaanikakku höystettynä vaihtoehtoisesti joko kahvilla ja konjakilla, tahi sitten rehellinen suomalainen "lumumba", hiukka tiukempi versio kuin mitä normaalisti nauttisi...

Kaiken tämän häsän jälkeen saattoikin keskittyä olennaiseen ja pyöriä boolimaljan välittömässä läheisyydessä. Jossakin välissä suupieleen yritettiin laittaa myäs "MummonTossuja" mutta taisi jo enimmälti mennä lattianpesuksi se homma...

Epäilemättä mukavaa oli, ainakin pitkälti jaksettiin, ainaskin 11 tuntia etiäpäin eli kukonlauluun lauantaiksi. Ai kissanpieru sentään mikä olo oli aamulla, - elä kysy. Ensimmäisenä tehtävänä oli katsastaa että katit on vielä tallessa ja terveenä, kun se muistikuva pirulainen pätki niin pahasti...

Olihan siinä sitten lähellä jo tulla hautajaisetkin samaan syssyyn. Piu onnistui karata, siinä kun juhlatavaroita kanneskeltiin puolin sun toisin ja mokoma oli kytiksessä ovella. Meidän tuuriahan se tietysti, että alaovikin oli auki ja niin sitä sai "rapulansa karkotukseen" juosta yöpaitasillaan pitkin pihoja huutamassa " PIUUUU PIIIUUUU PIIIUUUU ". Epäilemättä naapurissa tilattiin jo valkotakkisia kyytipojiksi. No, sieltähän se sitten lopulta hipsi, nolotti varmaan kun äiskä tolleen... jutteli ainakin tullessaan, liekkä sanonut "pie jo suus kiinni ei ne ymmärrä että mua kutut". Siltä se ainakin hiukka kuullosti.

No, yhtä kaikki. Koko bolemiikista jäi mahottoman hyvä maku (paitsi suuhun paska lauantaille) ja mukavia muistoja. Kuvakavalkaadi kokonaisuudessaan läytyy äiskän faseprofiilista. Ystäväsä kissojen olokkeepa hyvä ja kääkee kurkkoomassa. Tänne julukisseen jakkoon en ihan kaikkia kehanna...

Iskä oli muuten sitä mieltä että ei tuu meille ennee lissee kissoja, on niin kallista pittee risteisii. Pitänee siis naatiskella vuan näistä kahesta sankarista, tulloohan niille ensvuonna jo isot syntymäpäivät, molemmilla toukokuussa ;-)

Julkaisupäivee

– torstailta 1.10.2009 -



Helou helou täältä bittien mystisestä maailmasta. Killit ei ymmärtäneet ollenkaan mitä se äiskä taas tuijottaa tota ruutuu ja kir#%%lee niin perhanasti samalla. Olihan tässä joku bitti poikittain tälläkin tiellä, ennenkuin siisti iWeb kyhäelmäni suostui palvelimelle siirtymään. Liekkö ne pahuksen videot jotka lopulta älysin poistaa...

Pääasia on kuitenkin että tottamaar lopultakin päästään hieman turinoimaan päivittäisiä plörinäitä, -niitä kun näillä sälleillä tuntuu riittävän.

Juuri äsken löysin kylppärin lattialta kaksi paskoo. Maukka on kova kauhomaan laatikollaan, ja jos ei kakka pian peity niin kauhetaan hiukka syvempää. No, sitä ei aina voi arvata mihin ne kakkakökkäreet sitten päätyy. Tällä kertaa lattialle.

Olisinkohan ansainnut yhden kuuman tästäkin päivästä... edellisestä on vierähtänyt kohta viikko, risteisten jälkeen kun ei oikein mikään ole vielä maistunut...

Piu huutaa juuri että Maauuuuu, tarttee mennä kattomaan.

Kele tana. Jonkun sanan muutin eri nimelle ja nyt ei taas toimi koko sivu... hyvästi harmaat hiukset - revin ne irti!!!!!!

Jokoha se....

Jokohan se nytte skulais… - perjantailta 2.10.2009

Käytiin sitten äiskän kanssa ulkona. Molemmat katit. Piu pääsi ensin ja tuli vasta ihan ikuisuuden jälkeen kotio. Oli kuulemma ollunna jänismetällä. Minä en oo sellasiin vielä käsiks päässy - lauleskelen vaan. Mulla meni kyllä pasmat sekasin kun olin just meidän partsin alla ja Piukki rupesi karjumaan ylhäältä “helekutti - ikinä en oo ulos päässy ja siellä vaan Maukan kanssa...” Pujahin heti saunaosastolle ja äitee oli jotenkin omituisen punainen karvahatussansa kun tuli hakemaan mua pois. Puhui jotain saunojista joita siellä jo voi olla. No kun sitä ei sallittu niin yritin kavuta seiniä pitkin. No onneksi äiskä sit älys että mie halluun sissään - Piulla on jo musta hätä. Nyt sitten rellotan haarat levällään sänkysellä ja odotan että Piu tulis tekemään temput. Siis painimaan tietenkin senkin kaksinaamainen...

Mau.

Ps. Äiskä hieroi taas karvaisia käsiään kun oli kuulemma meidän blogin saanut toimimaan. Mikä hitto se se on? Sekä jota pitää tuntikausia tuijottaa ja menettää hermosa kun ei toimi?

Isoja kolleja

Isoja kolleja – lauantailta 3.10.2009 -

Tännään käytiin Vinskin kanssa pihalla. Ai maar oli poika mielissään ja mentiinkin reipas talonympärys iliman empimistä ja vielä notkuttiin saunaosastolla kaupan päälle. Sen verran hyvä mieli siitä tuli että päätettiin samaan syssyyn kokeilla hieman vierihoitoa Maukan suhteen.

Tultiin meille ja parkkeerattiin keittiön pöydän alle päivystämään. Maukka oli koht reippaalla päällä eikä tuputtautunu väkisellä vaan seuraili lähinnä sivustolla. Tällä kertaa hän ei enään sähissy. Mutta kyllä Vinski osasi mielipiteensä isopallisesta kilpailijasta sanoa. Että kehtaattekin tuputtaa leikkaamattoman seuraa - siinei oo paljon reiluu peliä nähty! Mutta kun kärsivällisesti aikaa käytettiin niin hiukka uskalsi jo tupatarkastustakin tehdä ja pyöriskellä kissanminttutablettien päällä.

Vaikutelma on, että hilijoo hyvä tulloo ja toistossa on paras opetus vai mitenköhän se meni. Poislähtö oli melkomoinen show kun piti varuiksi sähistä ympäristöön, ettei kolli pääse yllättämään ja siinä kumsa virittelee vielä helekutin valjaita. Luuleeko se etten minä muka kottiin ossois, ensimmäinen ovi oikealta häh?

No, olipahan säpinätä lauantai-päivälle ja saunassa syödään vasta. Ei kun siis vastotaan normaalisti ja makkarata kiukaalle. Niin. Olkoon niin.

Vankilassa

- maanantaista 5.10.2009 -




Tämän päivän teemana on olleet paikat jonne ei ole mitään asiaa. Kuvassa lenkkipolkumme varrelta läytyvä hylätty ulkorakennus, jonka seiniin kynnet kivasti puree ja jonka reijästä tulee tuulahdus herkullista hiiren tuoksua. Piu ei ymmärrä ollenkaan miksi kiskon hihnasta juuri siinä vaiheessa, kun hän on saanut itsensä punnerrettua reikään saakka - ja juuri kun tartteisi vain hiukka ponnistaa, niin pääsisi tuon lukitun ihanuuden sisuskaluihin käsiksi. Tämä on onneksi hihnan vallassa.

Mutta kotona. Pienelle killi-kullalle voi sattua sielläkin monta metkaa tapausta ja jonkinlaista vaaraakin voi esiintyä. Ensinnäkin ilta alkoi sillä että Piukin kakka oli jäänyt jonkun karvan varaan roikkumaan. Siinä se sitten käpötteli ympäri kämppää kakka kivasti kelluen ympäriinsä. Isukki joutui oikein nykäseen ennenkuin paukku saatiin irti. No ei siinä mittään.

Aika aikansa leikitettyään keskityttiin illan BB-lähetyksiin. Meni kotva ennenkuin älyttiin että keittiöstä kuuluu omituista kuminaa. Kurkkasin sinnepäin (meidän kompaktissa yksiössä riittää liikuvat niskat) Maukka vaan tuijottaa yhtä keittiön alalaatikoista ja mitäs hempskuttia - sieltä laatikostahan se kumina kuuluu. Kiireellä kattomaan ja vapauttamaan Piu ansaitsemattomasta vankilastaan. Sinnehän se oli livahtanut kun iskä kaiveli alumiinifoliota. Ja ne alalaatikot on siitä ihania kun ne on auki - pääsee aina sokkeliin saakka piileskelemään. Isukki siis laittoi laatikon tyytyväisenä kiinni ja palasi tv-n ääreen, kun taas tyttöressu sai elinkautisen vankeusrangaistuksen ilman omaa syytä.

Näin on vaarallista meillä kotona. Tyttö oli selvästi närkästynyt kun hälle näin tehtiin, - eikä muka kukaan älynnyt että siellä on pakko piileksiä jos laatikko on auki - häh?

Vierihoitoa

- lauantailta 10.10.2009 -





Olipa sopiva päivä kokeilla taas kahden kollin sopeutumishoitoja Piun valvovan silmän alla tietenkin. Pakattiin Piut ja Maut kainaloon ja siirryttiin seinän taakse naapurin Vinskiä moikkaamaan. Vinskihän on sellanen heppu, joka meidät aikanaan sai kissoista innostumaan. Iso kolli, jonka isot pallosilmät hurmaisi pystypuunkin huojumaan. Isosta koostaan huolimatta Vinskillä on herttainen luonne, voisi melkein määritellä maaliman kilteimmäksi katiksi. Kun hän alkaa haastella, niin sitä juttua kuule riittää, tuntuu kuin puolenmaailman sammakot olisi paikalla, niin kova kurnutus siitä lähtee.

Piu totutettiin Vinskiin tietty heti ihan pienenä. Ne onkin nyt kuin paita ja perse, tai positiivi ja negatiivi, Vinskin ollessa mustavalkea ja Piun taasen valko-musta. Ystävyyttä on pidetty vuoroin vieraissa molemmissa huusholleissa ja nämä katit osaakin jo pyytää toisillensa kylään, sekä siirtyä omalta ovelta kaverin ovelle vaikka ilman hihnaa, jos oikein hinku on.

Piu kärsi kovan järkytyksen Maukan tultua meille. Viikon sähinän jälkeen ruvettiin pikkuhiljaa hyväksymään tätä punanahka intiaania, ja pienessä 37 neliän kartanossamme totuttelu kuitenkin tapahtui pakkonopeaan ja tätä nykyä ollaankin ihan parhaita frendejä kaiken maailman pesurituaaleilla ja öisillä nujuamisilla varustettuina. Mutta Vinski pitäisi vielä saada kolmikon komeimmaksi kaveriksi mukaan ja sitä vierihoitoa tässä on pienen pienissä erissä koitettu hoitaa.

Tämä käyntimme oli ehkä noin viides vierailu ja hyvin positiivinen sellainen. Vinski tuli jo ovella kurnuttaen vastaan ja hyväksyi Maukan nenän heti haisteltavaksi. Maukkaa vähän jännitti vielä ja pyristelikin sylistä heti lattialle kyyryilemään, siltä varalta jos kollilta tulisi pahaakin vastusta. Vinski oli kuitenkin hyvin reippaalla päällä ja antoi pienokaisen haistella vessat sun muut kaikessa rauhassa, ennenkuin seuraava nenätvastakkain haistelu tapahtui. Maukkakin rentoutui ja lähti valloittamaan Vinskin kiipeilypuuta kokenein ottein. Piu tietenkin beesasi mukana ja Vinski katseli touhua sillä mielellä, että jos Piu ei tuota omituista otusta pelkää, niin en kyllä minäkään.

Siinä sitten hiipparoitiin makkarin puolelle, kolmen katin kolmiodraamaa harrastamaan, yksi narttu ja kaksi urosta sulassa sovussa lakanat hulmuten. Siinä kerittiin kamuta komeroihinkin ja rapistella kaikki kassit läpi ilman suurempia onkelmia. Ainut kollimainen sähinä tuli keittiön pöydällä. Vinski kun meni rauhottumaan tuolin ja pöydän väliin, niin eikä Maukan pitänyt mennä häntää haistelemaan tuolla herkällä hetkellä. Pari tiukkaa sähinää, mutta tassu ei edes heilunut, eli mielestäni varsin onnistunut ilmoitus oman tilan tarpeesta lähinnä oli kyseessä.

Hienosti meni vierihoidot ja tästä innostuneena harjoituksia jatketaan toivottavasti jo huomenna. Tarkoituksena on kolmen kissan leikkipiiri, jossa jokainen omalta osaltaan antaa piristystä talven yhä enempi sisätiloihin painottuvalle oleskelulle.

Ripuli

- maanantailta 2.11.2009 -



Se alkoi yllättäen sunnuntai-aamuna. Kuului epämääräistä ääntä parkettia kaapivista tassuista, jotakin yritettiin piilotella huonolla menestyksellä. Siellähän se kökötti iso kasa oksennusta sievässä rivissä. Oliskohan Maukka ylensyönyt itsensä? Meni muutama tunti kunnes kakistelu alkoi taas. Oksennusta ei juurikaan enää tullut, pelkkää rusehtavaa vaahtoa. Mitä hittoa tällainen on? Sama toistui vielä illalla, vaahdon määrä oli kerta kerralta pienempi.

Seuraava huolestuttava havainto oli vuosituhannen isoin ripulipaska mitä kissalta olen konsaan nähnyt. Maukkakin meni niin hämilleen muhkeista tuoksuista, että vallan unohti edes yrittää peitellä jätöstään ja näin äiskä sai tilaisuuden pähkäillä tuon vetelän tuliaisen syytä ja alkuperää oikein ajan kanssa.

Mitään tavallisesta poikkeavaa ruokaa kissoille ei oltu annettu lähipäivinä, eikä ulkoillessa tullut vastaan mitään syötävän näkäistä. Viisaana, lähes “eläinlääketieteen lisenssillä” varustettuna huolestuneena äiteenä päättelin, että kyseessä täytyy olla matoja. Tiesin kyllä että Maukka oli syksyllä saanut loishäädän korvapunkkien vuoksi, ja sittemmin oli kertaalleen madotettukkin, mutta silti se epäilyksen siemen oli niin voimakas että tunsin kutinaa jo suorastaan itsessänikin. Kakassa ei kyllä ylimääräistä liikettä näkynyt, mutta entä jos en sorkkinutkaan sitä tarpeeksi huolella? Oliko matolääkkeen annostelu kenties mennyt pieleen?

Kissa laitettiin huolelliseen tarkkailuun, mikä oli melko helppoa kun toinen vain nukkui koko päivän. Yritimme tarjoitella ruokaa sillä seurauksella, että kissa alkoi välittömästi kakistelemaan. Vettä onnistuttiin maistelemaan sillä seurauksella, että se oksennettiin välittömästi ulos pelkkänä valkeana vaahtona. Päätin ottaa heti aamulla yhteyden henkilääkäriimme. Mau alkoi olla jo täysin apaattinen, eikä reagoinut edes Piun lukuisiin yrityksiin houkutella häntä hippasille.

Meni pitkälle iltapäivään ennenkuin sain yhteyden. Lääkäri totesi ettei madot aiheuttaisi noin äkillistä voimakasta reaktiota, vaan luultavammin kyseessä on vierasesine suolistossa taikka paha suolistotulehdus. Kissa vietävä välittämästi kuvattavaksi ja paikkaan jossa tarvittaessa voidaan laittaa tiputus päälle. Maukkahan on vasta puolivuotias ja näin pienelle nestehukka voi koitua kohtalokkaaksi. Siltä istumalta varasin ajan hiukka isommalta lääkäriasemalta ja onnistuinkin siinä niin, että annettiin puoli tuntia aikaa saapua paikalle. “Työrukkaset” tipahti siltä seisomalta, hyvä että kerkisi edes pomolle vilkuttaa kun painelin jo paikallisjunaa kohti. Juostessani soitin miehelle, että kissa koppaan ja äkkiä minä tulen vastaan.

Lääkäri tunnusteli vatsaa päältäpäin ja lisäksi suoritettiin röntgenkuvaus. Ihme kyllä ensimmäisellä kuvalla onnistuttiin, vaikkakin kyse oli maksimissaan sadasosasekunnin onnistuneesta paikallaanpitämisestä. Jo toista vuorokautta jatkunut apaattisuus oli ilmeisesti säästänyt vielä voimia rimppuilla. Kuvissa ei näkynyt mitään vierasesinettä tai muuta joka viittaisi suolitukokseen. Lääkäri päätteli että kyseessä on vaan ärhäkämpi suolistotulehdus ja laitetaan katti antibioottikuurille. Ensin tuikattiin pahoinvointia estävä piikki ja sitten alkoi vasta lysti...

Kuusi kappaletta valehtelematta lehmän kokoista nesteytyspiikkiä pitäisi onnistuneesti ruiskuttaa suoraan lihakseen, jottei ainetta voi oksentaa ulos. En tajunnut millaisesta operaatiosta on kyse edes siinä vaiheessa kun kissalle laitettiin kuonokoppa. Hoitaja tuli avuksi pitelemään ja minäkin siinä häsläsin parhaani mukaan. Tämä toimenpide luokitellaan varmasti eläinrääkkäykseksi, sen verran pahaäänistä avunhuutoa pienestä kissasta lähti, että taatusti sattui. Neljännen piikin aikana Maukka vähänkuin luovutti ja painoi päänsä väsyneenä alas. Lääkäri päätteli siitä, että vielä saadaan viideskin annos menemään ja minä kauhistelin tyyliä palkita hyvä käytäs rangaistuksella. Viides piikki vaikutti jo niin kivuliaalta että tyydyttiin jättämään kuudes laittamatta. Suurin osa nesteytyksestä kuitenkin saatiin menemään perille. Hirviä operaatio kerta-kaikkiaan.

Mutta tästähän se lysti vasta alkoi. Saatiin tarkat ohjeet antibiootin syöttämiselle. Ehdoton aamu ja ilta annostus josta ei saa lipsua kuuden päivän ajaksi. Keskusteltiin vaihtoehdoista “työntää pilleri kurkkuun ja pakoittaa nielaisemaan” sekä “veteen liuotettuna ruutalla kurkkuun”. Kuullostaa helpolta mutta...

Pilleri lensi vähintään metrin päähän samaisen sekunnin aikana kun se tavoitti kitalaen. Hienosti ne osaa syleksiä kissat kyllä. Alettiin siis pillerin liotus vesitippaan ja ruuttaa käyttään. Meikäläinen polvilleen lattialle ja kissa kahteen pyyhkeeseen käärittynä haarojen väliin. Ruutta pikaisesti tyhjäksi ja sitten ihmeteltiinkin, kuinka paljon vaahtoa sieltä suusta oikein tuleekaan ulos. Kissan ilme oli myös näkemisen arvoinen, mitään noin pahaa se ei varmasti ollut ikunaan maistellut. Lääkkeen lisäksi määrättiin ravinnepastaa puoli teelusikallista myös kahdesti päivässä. Siitäpä se idea sitten lähti yhdistää nämä kaksi kauhistusta yhteen ja pilleri lioteltiinkin pastan sekaan. Se oli siinäkin mielessä parempi, että geelimäisenä se ei vaahdonnut ulos vaan tarttui kieleen ja kitalakeen jolloin kissan oli pakko vain nieleksiä se sisäänsä. Kama ei myäs maistunut enää niin pahalle, että olisi pitänyt piileksiä sängyn alla vaan lääkitys unohtui melko pian session jälkeen. Edelleenkin pyristelyt oli voimakkaita ja kieli yritti natistella ainetta pois.

Jo toisena lääkintäpäivänä alettiin nähdä piristymisen merkkejä. Mau alkoi hyvin pienissä erissä maistella ruokaa ja vettä sekä seurailla Piun touhuja, vaikkei vielä paljon leikkiä jaksanutkaan. Alettiin nähdä valoa tunnelin päässä ja pian pääsinkin taas ihastelemaan pieniä pissejä ja veteliä kakkoja. Kakka pysyikin pehmeänä koko viikon, mutta viisas mieheni oli sitä mieltä että se johtuu siitä antibiootista. Nyt kun kuuri on kärvistelty kokonaan on kissassa virtaa vaikka muille jakaa. Ruoka (uusittu herkän vatsan ruokavalio) maistuu niin että konkurssi tulee ja vettäkin lipitetään taas normaalisti. Etenkin se raanassa sallittu vesileikki sairasajaksi tuntuu jääneen tavaksi. Kissa myös kehrää enemmän kuin koskaan, mikä on aivan ihanaa, ainut että ne öiset - tuntikausia kestävät herättelyt silittelemään - voisi tapahtua kyllä jonain muuna aikana... Silmäpussieni takana olen kuitenkin hyvin tyytyväinen tähän ihmeparanemiseen.

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu että poika on ollut koko ajan hiukka kipeä, niin erillainen ja onnellisen tuntuinen epeli sieltä nyt kuoriutui. Nyt pidetään vaan sormia ja varpaita ristissä, että tämä ruokavalion muutos auttaa pitämään pojan kunnossa - eikä moista eläinrääkkäysviikkoa tarvitsisi aloittaa alusta. Kakkalaatikolla veisaan aave-mariaa, - olisipa kovempaa kakkaretta - minä niin pyydän.

Piu muuten pääsi samaisille herkkuaterioille, Maukalla on meinaan paha tapa hyökätä juuri Piun astialle, olkoonkin toisella syönti kesken - saatikka tismalleen samaa kamaa tarjolla. Todettiin, että helpompi vaihtaa koko kattilauman ruokavalio, kuin yrittää ruokkia toista salaa. Piu kiittää, hänkään ei tiennyt että RoyalCanin pöperöt on noin herkullisia.

Mistä moinen suolistotulehdus sitten johtui? Tätä ei varmaankaan saada koskaan selville, tosiasia kuitenkin on että jotakin sopimatonta tai pilaantunutta on tullut syötyä. Jälkimmäinen kuullostaa mahdolliseltakin, aiemmat kaupan normi-märät-ruoat kun ei kaikistellen aina maistunut. Esimerkiksi illalla annettu ruoka saattoi killua osittain vielä aamullakin lautasella. Taasen aamun ateria odotti poiskorjaamista vielä illalla kun saavuttiin töistä. Jokunenkin kerta pöperö on näyttänyt jo perin kälyiseltä, ennenkuin sen on älynnyt pois kaapia ja tarjota uutta. On siis hyvinkin mahdollista, että joku kerta tämä viiksiniekka olisi syönyt jo pilaantunutta ruokaa. Tähän puututaan nyt kovalla kädellä, mikäli ruoka ei samantien maistu korjataan loput välittömästi kylmäsäilöön. Tosin, tällä uudella ruokavaliolla ei vielä kertaakaan ole jäänyt mitään syömättämäksi, pikemminkin lautanenkin nuollaan puhtaaksi.

Toisena oppina voi ajatella sitä, että koskaan ei ole liian hätäinen kysyäkseen neuvoa lääkäriltä. Tässäkin tapauksessa oltaisiin omahoidollisin keinoin ja odottamalla aiheutettu luultavasti hyvinkin paha nestehukka, mahdollisesti näin nuorelle kissalle jopa kohtalokas.

Kolmanneksi sanoisin, että näkäjään vaikka kuinka mielestäsi hyvää huolta eläimistäsi pidät, ei se riitä, myäs omia toimia ja tapoja on syytä seurata ja kritisoida. Lisäksi päätettiin että se yletön kissannamien tarjoilu karsitaan pois. Maukalta nyt samantien ja Piulle pienen vieroitusajan puitteissa. Tätä testatessa on jo huomattu, että tavallinen raksukin menee kiitospalasta, eikä karvapallero itse asiassa edes huomaa että häntä on huijattu.

Maatiaisten on sekarotuisuutensa vuoksi annettu ymmärtää olevan terveempiä kuin monet rotukissat ja varmaan se osittain pitääkin paikkansa. Siihen ei kuitenkaan ole tuudittautuminen kuten meillä nähtiin. Jokainen kissa tarvitsee silti hyvää (ja kallistakin) hoitoa ja se tietenkin tulee aina yllätyksenä.

Ovenpieltämme tuleekin jatkossa koristamaan jälleen yksi mietelause:

Mikki ja Minni Loijas

- lauantailta 7.11.2009 -



Meidän Piulla ja Maulla on hyvin pullat uunissa, kun talosta löytyy toinenkin kissapariskunta. Nämä siiamilaisten ja norjalaisen metsäkissan rakkauenhetelmä-sisarukset asustavat aristokattisesti kerroksen ylempänä, heillä on komiasti neliöitä sekä oma sauna joka kovasti myös miellyttää.

Eilen vietettiin laatuaikaa vierihoidossa ja kaikki tuntui menevän melko hyvin. Yhtään sähinää eikä tappeluita nähty vaan molemmat kissaparit toimivat toistensa tukena tuossa jännittävässä kohtaamisessa. Meidän Piu oli niin coolisti eikä pelännyt yhtään, samoja elkeitä näytti myös siiamilaiskaksikon Minni. Sen sijaan Mikki ja meidän Maukka olivat hiukka arempia. Ovat kahden voimakkaan naisensa rinnalla ottaneet miehekkään taustatassuttelijan roolin, ettei sitten tule sanomista. Mutta kahenkesken oman "naisensa" seurassa näytetään sitten välillä kaapinpaikkaa ja leikit ovatkin tasaväkisiä.

Näillä, pian 4 kuukautisilla sisaruksilla on pian kissanristiäiset, näillä näkymin heistä on tulossa Mikki ja Minni, onhan heidän isänsä sentään itse Hessu Hopo.

Valtapeliä

Meillä vietetään kaksoiselämää. Toiste ollaan niin kavereita, nukutaan sylikkäin ja pestään toisen korvia mutta sitten taas...

Leikit on välillä niin rajuja että Piulla on kaula täynnä venttejä, tosi pahankin tuntuisia haavoja joihin muodostuu iso kova arpi. Luulen että Maukalla on nyt kova tarve yrittää alistaa kumppaninsa miehisin ottein haareminsa alle. Alistamista tapahtuu myös ruokakupilla, joka vallataan tylysti välittämättä siitä että itse on jo syönyt ja toinen taas ei...

Luulen että tässä on otettava virallisen valtakunnansovittelijan rooli ja puututtava härskimpiin taistoihin emännällisin ottein, eli siirrettävä Maukka hellin käsin sivummalle. Riitoja on ratkottu jo käsiä yhteen läpsyttämällä ja sumutinpullolla. ... jos sun lysti on niin kädet yhteen lyö...

Piun yölaulut jatkuu. Heti kun valot sammuu ja kaikki väki nukkuu... hiivitään kylppäriin ja huudetaan WAUVAA au WAUVAA au - ja äiteenhän on pakko sitten hipsiä katsomaan että onko siellä pikku vauvelilla joku hätä oikeesti. Siellähän se sitten rellottaa kaikessa rauhassa ja odottelee rapsutusta.

Siitä kun ehit unten maille niin toinen tohelo tulla tumpsuttelee jalkojen päältä mahan päälle ja mahoton tyynyjen möyhiminen alkaa kehruuääneen säestyksellä. Minuutti nautintoa jonka jälkeen tulee lounastauko raksukupilla. Seuraava satsi siihen perään - äiskähän oli kätevästi jo välillä torkahtanut. Ja sama aamukuudelta. Hittokun ne kakskyt vikaa minuuttia olisi vielä unten mailla maistunut niin pirusti....

Siinä sitten hyvinvalvotun yön jälkeen on mukava lähteä pommiin nukkuneena rukouksena päivän haasteisiin.

25 Faktaa

“Veispuukista” ynnä muista hämppäpämppäsivustoista tuttu: "25 asiaa minusta" -haaste rantautukoon täten myäs kissabloggaajien keskuuteen.

Tehtävänähän on siis: kirjoita 25 erilaista randomia faktaa, salaisuutta, erikoisuutta tai muuta yleisen tietouden piiriin kantautumatonta seikkaa itsestäsi, ajatuksistasi, haaveistasi tai mielipiteistäsi. Ja tällä kertaa osallistujina vain ja ainoastaan kaikenkarvaiset blogeja ylläpitävät kissaeläimet.

Linkki: http://karvalapset.blogspot.com/search/label/Haaste%3A%2025%20asiaa

1. Piu ja Mau ovat serkuksia, eli heillä on yhteinen Kiti-mummo. Kitin jälkeläisiä ovat Ralli (Piun äitee) sekä Tiikeri (Maun äitee). Isäpolitiikka on hiukka vaikeampi selvittää, ehdokkaina on kaikki Mäntsäläläiset kollit, joten sukulaisuus-suhde saattaa olla läheisempikin, jos samainen kolli olisi vieraillut molempien äitien tykä. Dna-testejä odotellessa puhumme kuitenkin vaan serkuksista. Piu ja Mau päätyivät samalle äiskälle ja iskälle vuoden viiveellä, eli Piu sai ensin viettää prinsessavuoden ennenkuin “poikaystävä” esiteltiin. Maukan piti olla valko-mustan Piun seuraksi varattu kokovalkoinen poika, mutta liekkä ukilla hiukka värisokeutta ilmassa, kun tuollaisen punatiikerin tarjosi. Äiskä päätti kuitenkin olla olematta rasisti ja välittämättä väristä, pentu oli kuitenkin niin hellyyttävä tojottaessaan yksikseen muiden sisarusten temmeltäessä taustalla.

2. Ensitöikseen Piu ei voinut sietää tuota nuoriherraa, vaan sähinätä ja välttelyä harrastettiin tiukka viikko ennenkuin alkoi lämmetä. Äiskä itki jo verta ja kyyneleitä molempien killien puolesta, aiheuttaessaan moisen harmin tietentahtoin tietoisesti. Onneksi tilannne vähitellen kääntyi, ja noin puolivuotta myöhemmin ovatkin jo onnellisia kaveruksia.


3. Molemmille kateille on pidetty oikeat kissanristiäiset pappeineen päivineen ja täydellä pitopöydällä tietenkin. Komeat nimethän se pappi sitten kissoillemme kastoi (sumutinpullon avustuksella). Piu Seppo Sergei Ivanoff Shevchenko sekä samalla logiigalla Mau Pekka Tiger Ivanoff Shevchenko. Joku on joskus ihmetellyt mistä nimipaketit tulee ja onhan siihen aika monta haaraa ollutkin. Etunimet lapsukaiset ovat laulaneet itse. -Mitään muuta kun ei pienenä vielä osattu sanoa. Kakkos-nimet Seppo ja Pekka kertoo siitä, että ollaan verijuurin suomalaisia maalaiskillejä, vaikkakin Piu näyttää äiskän mielestä ihan “valkovenäläiseltä hattukatilta”, -niimpä nimi Sergei Ivanoff juontaa sieltä. Iskä taas halusi idolinsa Tigerin Maukalle, koska hän hiukka tiikeriä muistuttaakin. Mau on myäs nimensä mukaisesti kova golffari, yleensä yöllä ne golf-pallot kiitää mukavasti äänitehostein pitkin parkettia. Sukunimi Shevchenko tulee taas äiskän lempinumerosta 7, ja hänen synnyinseurastaan Härskin Dynamo, sillä sellainen heppu kun Andriy Mykolayovych Shevchenko, Ukrainalainen jalkapallopelaaja (nykyisin Moskovan Dynamossa) - pelaa äiskän onnennumerolla. Liekkähän lupaa kysynyt mokoma?

4. Piu ja Mau asustaa pientä kerrostaloyksiötä isolla lasitetulla parvekkeella. Itse yksiö pursuaa kissanleluja ja puita, ja terassin seiniä ja tiirailupaikkoja on täydennetty rappusin ja kiipeilyputkiloin elämää sulosuttamaan. Kun äiskä ja iskä tulee töistä on Piu silmät tapillaan lasissa kiinni, mutta ennenkuin rapusta sisään saakka ehtii, on vastaantulokomitea kurkku suorana jo ovella. Viesti on selvä - eikähän lähetä ulos?

5. Piu harrastaa ammattimaista valjaslenkkeilyä koiramaiseen tyyliin. Joko kierretään “ykköstienlenkki pikkulintuaitoineen” tai “tyhjää tonttia hiirenhajuineen” tai “ojanvartta irtokissoineen” tai “jäniskumpua pupujussien perässä” tai “talonympärikiekkoa kissantuoksuineen” jne.jne. Jatkuvan, kolmivuorotyönä tehtävän huutamisen tuloksena äitee taipuu joka päivä pitkälle lenkille joka kestää tunnista kuuteen tuntiin, riippuen minkälainen kissakeli on päällänsä. Sadekaan ei menoa haittaa, paitsi jos se on valjastettu tuulella, silloin mennään juoksemalla.

Näillä lenkeillä on tavattu niin kissaa kuin koiraakin, jänistä ja kettua sekä pyydystetty pari hiirtä. Heinäsirkat on muuten mukava snäksipala kesäisillä lenkeillä ja niitä tuleekin talven mittaan ikävä.

Maukka on aloittanut valjaslenkkeilynsä harjoittelun vastottain. Meno on hurjan paljon arempaa ja yleensä vedetäänkin “100 metrin aitoja”, eli takapihan kävelytietä eestaas välillä aidalla keikkuen. Itse valjaisiin on jo aika hyvin totuttu, vaikka äiskää naurattaakin se pyllyä pyörittävä meno maha maata viistäen. Maukalla on yksi suuri pelkopaikka, nimittäin ala-aulan tuulikaappi. Sen ovi kun kerran litisti pienokaisen tassun allensa. Tämä kyllä muistetaan ja moinen kohta ylitetäänkin nykyisin turvallisesti sylissä istuen. Lenkkeilyt on syytä suorittaa molempien kattien kanssa erikseen. Se kerta kun kokeilin molempia yhdessä, on syöpynyt mieleeni seuraavasti. Seison keskellä kapeaa kävelytietä, josta lähestyy viaton pyäräilijä. Tästä närkästyneenä molemmat kissat ryntäävät eri suuntiin jättäen äiskän keskelle katua ristiinnaulittuun asentoon ja molemmista käsistä lähtee 5 metriä pitkä fleksi tukkien ohitusmahdollisuuden kätevästi molempiin suuntiin. Ja kumpikaan kateista ei tietenkään halunnut pakittaa tuota pelottavaa pyäräilijää kohti.

6. Maatiaiskissat on siitä mukavia, että niille kelpaa melkoisen laajakirjoinen pöperövalikoima. Kaupan märkää pussiruokaa ja raksuja nyt lähinnä puputetaan eniten. Yritetään kyllä ostaa hiukka laadukkaammasta päästä, mutta aivan Hillssin ruuille ei ole menty. Leikkelemakkaroissa on monta maistuvaa plaatua ja niitä osataankin tulla kerjäämään heti kun jääkaapin ovi aukeaa. Suurta herkkua on myäs killin maito, mikä ohittaa veden välittämästi jos vaan on tarjolla. Piu ei muutenkaan juo vettä muuten kuin äiskän yävesilasista. Luultavasti ajatellut, että tuoreemmathan siinä kuin omassa kupissa, Mau sen sijaan ei ole niin tarkka, kunhan vesikuppi vain sijaitsee muualla kuin ruoan yhteydessä. Maukan mielestä se kuppi josta Piu syö on taatusti parempaa kamaa, täten tunkeekin päänsä kylmästi toisen kupille ja täten pakottaa Piun vaihtamaan kuppia, ja taas sama homma. Mau siis huolehtii siitä, että Piu hoikistuisi lääkärin toiveiden mukaisesti.
(päivitys; Eläinkaupan kalleimmille siirryttiin sittemmin Maukan suolistotulehduksen jäljiltä. Vedenjuonti myös alkoi sujua kun hankittiin epeleille vesiautomaatti-suihkulähde, siitä kelpaa heidänkin jo lipitellä)

7. Meidän taloudessa ei ole ruokapöytää vaan ruokintapöytä. Kissat syö siinä ja vanhukset itse nojatuolissa. Tämä käytäntö on muodotunut siitä, että pöydällä parveilee kissoja huolimatta siitä mitä siellä on tarjolla. Turha siis yrittää nautiskella ateriaansa kissavapaasti. Ruokailupiste on myäs helppo pitää puhtaana tuolla korjailukorkeudellaan.

8. Tassu-herkkunapit kuuluu päivittäiseen vaatimuslistaan. Piulla on tapana pudottaa pussi pöydältä lattialle ilmoittaakseen että olisi karkin aika. Mikäli pussi ei ole näkyvillä, voidaan vaihtoehtoisesti pudottaa vaikka puhelin. Niitä tässä sitten on saanutkin uusia tasaisin väliajoin. Sama efekti tulee myös, jos et ehdi ensimmäiseksi soivaan puhelimeen vastata. Piu kyllä hoitaa sen puolen, eikähän se siitä vaikene, kun akut sun muut lentelee pitkin lattioita.

Iltakarkki kuuluu myäs kuvioon. Heti kun äiskä heittäytyy pitkälleen saapuu kaksi kattia tapittamaan vaativalla katseella. Toinen herkkunappi-pusseista sijaitseekin yöpöydällä tätä rituaalia varten. Piu hanskaa homman hienosti, ottaa karkin itse pussista, ei ahnehdi - vaan nätisti yksi kerrallaan. Maukka sen sijaan on miehekkäästi suureleisempi ja kouraisee niin paljon kuin yhdellä tassulla vaan onnistuu. Maulle on myäs annettava nappinsa ensimmäiseksi, muuten se nappaa omansa vaikka Piun suusta.

9. Tiskipöytä-hella-jääkaappi on aluetta jossa tarvitaan jatkuvaa valvontaa kissojen puolelta. Ainakin heidän omasta mielestään. Hellalla ei voi keittää mitään, ilman että laittaa kuumalle levylle jonkun jäähdyttelykattilan tilalle. Näillä sankareilla on tapana hypätä keittiöön keikkumaan heti, kun huomaavat siellä minkäänlaista toimintaa. Samalla voi vaatia juoksevaa vettä lavuaarista, joka jostain syystä ei ole ollenkaan niin pahasta kuin suihkusta tuleva vesi.

10. Pesutuokiot ovat pitkine patakintaineen varsin mielenkiintoisia. Maukka, joka keittiän hanan vettä suorastaan rakastaa, - vihaa samaista ainetta suihkun muodossa yli kaiken. Uskomatonta miten voimakas voi pieni kissanpentu olla, silloin kun on kyse pyristelystä. Iskä on kainaloon sakka verillä ja äiskä koittaa hoitaa pesut sekunnin murto-osassa.

Piu on kokeneempi jo tässä asiassa ja tyytyy vaan huutamaan kivusta: Aauuuu - aaauuu - aaauuuu. Näitä hetkiä harrastetaankin vain äärimmäisessä tarpeessa, varsinkin Piun lähes kokovalkea turkki on silloin tälläin pakko pestä, varsinkin kun se hiekassa ja asfaltissa pyöriminen on suurta nautintoa lenkkeilyn yhteydessä.

11. Vessa. Toistaiseksi ollaan pärjätty yhdellä vessalla. Sankarit eivät tunnu välittävän siitä kenen kakkaroita siellä on, kunhan niitä vaan on tarpeeksi vähän - mielellään ei yhtään. Tätä laatikkoa saakin lapioida vähintään kolmesti päivässä ja useamminkin. Piun mennessä kakalle se ilmoittaa siitä kovaan ääneen, äiskän on silloin parempi tulla jo vierelle odottamaan, koska on aika siivota. Ja kehua sitä kakkaa, hienohan siitä taas tuli.

Piu on reunapissijä ja täten pissikakkarat on poimittava todella varovasti, ettei ne murene miljoonaksi puruksi. Tämän vuoksi laatikon on myäs syytä olla mahdollisimman korkea, nimimerkillä seinänpesua päivittäin. Maukka taas on maanrakennusmiehiä. Ensin tehdään mitä syvempi kuoppa, luultavasti yritetään kaivautua aina pohjaan saakka. Tarpeiden jälkeen peittelykeon taaskin on ylitettävä astian laidat, mielellään aina matolle saakka. Tästä pyramiidista tietääkin kuka on ollut viimetteeksi asialla.

Vessarauhasta ei voi puhua mitä Maukkaan tulee. Piuta sopii taputella tassulla otsaan toisen ollessa puolustuskyvytän tikistysvaiheessa. Sama koskee äiskää ja iskää. Jos pöntöllä istutaan, Maukka tunkee seläntaakse keikkumaan, pakkohan se on nähdä mitä sieltä tulee. Iskällä taas on ongelmia pissiä seisaaltaan, jonkun pää kun meinaa syöksyä suihkun alle...

12. Piulla ja Maulla on ainakin miljoona lelua. Sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun yrittää imuroida. Lelukoppaa on taas kaiveltu ja kaikki hiiret ja rotat on piilotettu sohvien ja nojatuolien alle. Päivittäinen leikkirytmi menee niin että aamulla ollaan hippasta ravaten ympäri kämppää. Heti iskän herättyä on vuorossa hiirenheittelytalkoot, jolloin Maukka saa esitellä korkeimpia loikkiaan. Tämän jälkeen alkaa naapurinkyttäystalkoot parvekkeella. Päivän aikana levitellään kaikki lelut erimittaisten päikkäreitten välissä.

Työpäivän jälkeen on välittämästi käytävä lenkillä jonka jälkeen voikin maukua naapurin Vinskille kylään. Loppuilta vuorottelee hiirenheittelyn, näytänsäästäjän jahtaamisen sekä iltaravien muodossa. Iltaravit jatkuvat myäs yöllä. Jossakin välissä Maukan on saatava perinteiset kehräysunensa, jolloin on syytä silitellä vatsasta. Piu sensijaan on katkokehrääjä, ei oikein koskaan ole oppinut sitä kunnolla. Se on myös senverran harvinaista herkkua, että sitä on herättävä kuuntelemaan ja rapsuttamaan myäs yöllä jos tilaisuus tulee. Yleensä nelikiloisen kissan selänpäällä-kävely myäs havahduttaa ihan itsekseenkin hereille.

13. Hautakosken Vinski. Siitähän se idea sitten lähti. Vinski asuu seinän takana. Tämä iso kolli oli meillä aina sillointällöin hoidossa ja ihastuttiin siihen sitten sydänjuuriaan myäten. Minkäänlaista kissakokemusta minulla ei aikaisemmin ollut, olinhan mielestäni sydänjuurin koiraihminen. Vinski on isosta koostaan huolimatta varmaankin maailman kiltein kolli. Se osaa tapittaa isoilla silmillään suoraan silmiin ja kurnuttaa niin kauniisti kaikki päivän tapahtumat. Vinski osoittaa mieltymystään rellahtamalla selälleen ja venyttämällä kaikki raajat somasti kattoa kohti. Aikansa vierailtuaan aloimme haaveilla omista “Vinskeistä” ja täten päädyimme Piuhun. Nämä kissat totutettiin toisiinsa ja heistä tulikin ylimpiä ystävyksiä. Molemmat tietävät toisen asuvan seinän takana ja kyläily käykin reippaasti avaamalla molempien asuntojen ovi. Killit kävelee suoraan kaverille leikkimään.

Vuosi myähemmin hankittiin Mau ja tämän kolmiodraaman totuttelu on edelleen päällänsä. Ensimmäiset tapaamiset meni Vinskin ja Maun sähistessä ja muristessa. Tällä kertaa Piu oli aivan hoo-moilasena miksi moinen käytös, oli jo itse unohtanut tehneensä samaa alkujaan Maukalle. Nyt kun lyhyitä vierailuja on tehty jo useamman kerran, aletaan jo päästä ilman sähinää. Nenänhaistelu-asteelle on päästy, mutta leikit ei vielä oikein suju. Vierihoito siis jatkuu.

14. Matkailu. Äiskä on maalta kotoisin ja lomat vietetäänkin aina mummolassa. Mau ei ole vielä sinne ehtinyt, mutta Piun kanssa on jo useampikin reissu tehty. Mummola sijaitsee syrjässä järven rannalla ja siellä onkin kissasielulle ihanan rauhallista ja paljon hiiriä. Ensimmäiset reissut ulkoiltiin tuttuun tapaan valjailla, äiskä ei oikein luottanut vielä Piun maalaisjuuriin, että olisi hirvinnyt vapaaksi päästää. Ensimmäisellä pitkällä kesälomalla valittiin mukava lämmin päivä ja henkinen valmius isolle etsintäpartiolle. Piu päästettiin ensimmäistä kertaa vapaaksi ja se oli menoa se. Neiti oli niin onnellinen, että jutteli mennessänsä. Useammankin kerran ehdittiin jo huolestua, kun neitiä ei näy takaisin, mutta aina se kuitenkin sieltä nurkilta löytyi joten ulkoilun sallittiin jatkua.

Neljän viikon lomailusta muodostuikin Piulle oikea taivasten valtakunta - sai olla aamusta iltaan pihalla. Yöksi tultiin tai haettiin suosiolla sisään, äiskä kun ei osaisi nukkua ilman pikku-prinsessaa. Alkuviikot Piu vielä kävi pissillä normaalisti laatikollaan, mutta kesän myötä oppi myäs tekemään tarpeensa ulos. Ei kait malttanut tulla moisen asian takia välillä sisään. Ruokahalu oli huipussaan näiden reissujen myätä ja Piu oppi myäs sietämään sadetta. Tämä oli se mukava puoli matkailusta.

15. Autoilu sen sijaan ei. Mummola matkan siivu on reilut viisisataa kilometriä ja sille matkalle mahtuu mauku jos toinenkin. Piu tykkää kyllä autosta - jos se on paikallaan ja hiljaa. Mutta kun se käy ja liikkuu, niin meteliä riittää. Käsittämätöntä, että yhden kuusi-tuntia maukumista jälkeen vielä ääntä riittääkin, kaippa ne äänijänteet on aivan kunnossa. Tähän ropleemiin on ostettu myäs Felinaway-suihketta, mutta merkittävämmin se ei näytä auttavan. Toisaalta, ei uskalla jättää poiskaan, jos huuto olisi kahta kauheempi sittemmin. Kauhulla odotetaan seuraavaa reissua jossa Maukkakin on mukana, näillä pienillä pyrähdyksillä mitä pääkaupunkiseudulla on harjoiteltu, on todettu Maukankin äänijänteet varsin voimakkaiksi. Saadaan sitten luultavasti kuulla mau-ut ihan stereona.

16. Lääkäri. Aina yhtä mukava paikka. No kissojen mielestä ehkä ei. Rokotukset nyt vielä jotenkin menee kun tilanne on niin nopeasti ohi. Mutta muutakin mukavaa on ehditty jo puuhata. Ensiksi molemmilla oli saapuessaan kissankorvapunkit. Piu pääsi omalääkärille joka putsasi korvat kertaistumalta puhtaaksi. Samalla hoidettiin Vinskikin, jolle Piu ehti samaiset punkit tartuttaa - ennenkuin me kokemattomat kissanpitäjät ehdittiin moisia edes tajuta. Maukan saavuttua omalääkäri sattui olemaan lomalla ja jouduttiin etsimään korvaava hoitopaikka. "Aistinvaraisella" arvioinnilla sanoisin, etten moiseen paikkaan enää mene, keikka maksoi 260 euroa, jolla sai lääkkeet mukaansa ja ohjeet kotihoidolle. Seuraavat kaksi viikkoa putsattiin korvia kahdesti päivässä liuotusaineella ja ruikittiin kahdesti päivässä tippoja. Voitte kuvitella miten hoitotilannetta opittiin jo pakoilemaan.

17. Aiemmin Piulle kävi myäs pieni äksidentti. Oltiin maalla ja äiskä sulki saunan ikkunan, huomaamatta tietenkin, että killi päivystää ikkunalaudalla. Edessä oli valkoinen pitsiverho ja takana musta yö. Valko-mustaa tytteliä ei näkynyt karvanvertaa, eikä tuntunut myöskään sitä, että siellä olisi häntä välissä. Piu jäi roikkumaan talon ulkoseinälle hännästään, pää alaspäin. Hirvittävä tapaus, jonka ainoa onni oli se, että iskä sattui olemaan ulkona ja pääsi näin pikapikaa paukuttamaan saunanikkunaa, että "avatkaa nyt s...tana täällon kissa välissä!" Häntään tuli tietysti noin sentin pitunen ventti ja päivystävä eläinlääkäri sadan kilometrin päässä tuotantoeläimien hoidossa kiinni. Paikattavaksi päästiin vasta parin päivän päästä. Jos jotain positiivista tästä hommasta kaivaisi, niin onneksi vamman aiheuttaja olin minä, - en taatusti olisi muuten uskonut selityksiä siitä, että kissaa ei todellakaan nähnyt, saatikka siitä, ettei siellä tuntunut mitään välissä olevan. Ikiajoiksi olisin suuttunut.

18. Koirakaverit. Piun ensimmäinen kontakti koirien kanssa oli mummolan vanha saksanpaimenkoira. Taisi olla molemmille ensimmäinen toistensarotuinen tuttavuus ja sitäkautta yhteistä kieltä jouduttiinkin etsimään. Melko pian kävi selväksi että koira mieluiten väistää, kuin maistaa teräviä kynsiä, mutta auta-varjele jos yritit koiran läsnäollessa ottaa kissaa syliin, siinä oli kissapaisti lähellä päätyä parempiin suihin ja hampaat vaan loksahteli vastakkain. Mutta niin kauan kun ei muita lähistöllä ollut, niin kuljettiin ihan sovussa, mitä nyt kissa korkean paikan edullaan välillä taputteli koiraa takapuolelle. Ei kuitenkaan kuonoon, se olisi ollut jo vähän liian rohkeeta.

Sittemmin vanha sakemanni on päässyt jo haudan lepoon ja seuraavalla reissulla meitä odottaakin sekarotuinen koiranpentu, jonka luonteesta on kerrottu jo varsin vauhdikkaita tarinoita. Saa nähdä miten sen ja meidän kattien kohtaamisesta oikein tulee....

Toisena koirakaverina meillä on pieni “villakoiramix” Dani. Piun mielestä se on niin pieni, että sitä ei tarvitse jännittää. Jos Dani innostuksissaan tulee liian lähelle, ei tarvitse muuta kuin nostaa tassua niin Dani peruuttaa. Maun itseluottamus ei ihan näin pitkälle kanna. Hän pysyttelee tv-n päällä taikka kiipeilytelineessä kutakuinkin koko ajan mitä koira on paikalla. Dani matkii kissojen tapoja, koittaa hyppiä kuten kissat, aivan liian korkealta aivan liian pitkälle, sekä kiivetä kiipeilypuuhun, mikä sinänsä on todella hassun näköistä touhua. Piu ja Dani osaavat lenkkeillä yhdessä. Piun lempipuuha koirien vakoilu toteutuu mainiosti, kun lenkille lähdetään yhdessä. Piu tikuttaa menemään muutaman metrin päässä koirasta samaa vauhtia, luulee varmaan vuorostaan olevansa koira.

19. Iliman se ei tule leipä kissoillekkaan. Silloin tälläin Piu ja Mau lähtee äiskän mukaan töihin. Heidän tehtävänä on toimia terapiakissana aina yhden päivän kerrallansa. Tyäskentelyalueena on toimiston puoli, tuotantopuolella on aivan liikaa koneita ja laitteita sekä katossa suhiseva kostutinlaite, joka myös pitää karvapallerot poissa. Ulko-ovella on näinä päivinä varoituskyltti: “Allergiavaroitus - terapiakissat työskentelee”. Yleensä aamupäivä tutkitaan lokoja ja komosia ja iltapäivä nukutaan pomon tuolilla. Tästä onkin muodostunut sanonta, että pomon huoneessa ei liiku edes ajatus, silloin on kissojen mukava torkkua.

20. Piu tekee töitä myös kotioloissa. Vanhemmassa koneessa pidetään äpplen mukavaa näytönsäästäjää, jossa tekstit kiepsahtelee ympäri. Näitä tulee aina viisi peräkkäin ja sen jälkeen se ihana omena, joka on ihan pakko yrittää ottaa kiinni. Yleensä nojataan näyttöön kahdella tassulla seisten ja taputetaan ruutua etutassuilla. Toinen tapa on kamuta keikkumaan näytön päälle ja raaputtaa omenaa ylhäältäpäin. Usein myäs tarkistetaan näytän tausta, joskos se omena olisi sieltä tulossa.

Projekti on onnistunut, jos pyydystämistä pystyy tekemään ilman, että hipaisee hiirtä tai näppistä - silloin kun se pahuksen systeemi häviää johonkin.

Joskus äiskä istuu tuntikausia toisella koneella ja raaputtaa jotakin piirtopöytää. Silloin ei auta muu, kun mennä sen mukavalle tasaiselle alustalle makaamaan - kerjätäkseen huomiota. Yleensä tämä päätyy niin että äiskä laittaa “juu-tuubista” kissavideoita pyörimään, sitä maukua kun on pakko lähteä etsimään kajareitten puolelta ja pöytä vapautuu taas raaputtelulle.

Työpöydällä on ihana pieni reikä, hiiren johdolle kuulemma tarkoitettu, mutta kissojen mielestä se on kaiveluun tehty. Toinen kurottaa lattialta ja toinen kaivelee ylhäältäpäin. Se on mukava leikki se.

21. Iskä kasvattelee sipuleita parvekelaatikossa. Niitä piilotettuja palleroita on sitten mukava kaivella esille, varsinkin jos iskä ei huomaa, se kun tuppaa heti torumaan ja hätyyttämään pois. Miksi piilottaa jotakin, jos ne ei ole tarkoitettu löydettäviksi?

22. Siivouspäivät on ihania. Lukuunottamatta sitä helvetinkonetta joka meinaa imeä kaikki lelut sisäänsä. Piu pakenee parvekkeelle ja Mau seurailee lähiställä tilanteen kehittymistä. Sen koneen jälkeen kun tulee mukava moppi, jota äiskä pyörittelee ympäri ämpäri ja se on varmaankin tarkoitettu kiinni-otettavaksi. Pölynpyyhintä on myös oikein mukavaa, se rätti kun on niin nopea pirulainen ettei meinaa perässä pysyä.

23. Äiskällä on sellainen pieni välähtelevä laatikko jolla se jahtaa viattomia kissaparkoja aina tilaisuuden tullen. Kuvia ja videoita näistä sankareista on kertynyt jo kohtsillään kolme tuhatta ja lisää tulee jatkuvalla soitolla. Piusta ja Mausta on tehty jo ainakin seinäkalentereita ja postikortteja. Pomo epäileekin jo että tokkopa tuo mitään muuta töissä tekeekään kuin kissakalentereita, mutta äiskä väittä, että kyllä sitä joutoajalla ehtii myös kissablogeja seuraamaan!!. Höyrähtänyt raukka.

24. Piu steriloitiin vajaan vuoden ikäisenä. Ensimmäistä juoksua odotettiin kuin kuuta nousevaa, mutta siitä ei vain tuntunut oireita tulevan. Luultavasti se maukuminen lisääntyi niin pikkuhiljaa, ettei sitä juoksuksi älytty, mutta eipähän ainakaan tullut tehtyä mitään hätikäityä liikettä, vaan posket sai kehittyä rauhassa naisellisiin mittoihinsa. Potkupuvut joita oltiin huolella koko suvun voimin valmisteltu kävivät tietty pieneksi tänä odotteluaikana ja suojapuvuksi jouduttiinkin valmistamaan hätäpäissään iskän t-paidasta leikattu versio ilman viimestelyitä. Ja niinkuin äiskä ompeli kukkia ja pitsejä hiki hatussa illasta toiseen... Piulla on lääkärin mukaan nyt suuri vaara pulskistua, liekkö äiteeltään perinyt senkin ominaisuuden.

Maulla on komiat pallit vielä tallella. Harmittaa jo etukäteen että noista mulperoista pitäisi luopua, -olisikohan kissoille saatavilla jotain silikonitäytteitä, ettei toisen itsetunto ihan romahtaisi pallien mukana? On päätetty odotella ihan kunnolla juoksuaikaa juuri näitä seikkoja säälien ja myöskin siksi, että miehekkäät leukaperät sun muut ehtii varmasti kehittyä meidän tosimiehelle. (Päivitys; tuo surullinen päivä meni jo palleineen pois, siitä taaempana...)

25. Viimeisenä muttei vähäisempänä täytyy todeta, että näistä sankareista on huomattavasti enemmän iloa kuin vaivaa. Elämää ilman kissoja ei osaisi enää kuvitellakkaan. Luulen myäs että juttelemme enemmän kissoille kuin toisillemme, tai ainakin kuunnellaan niitä huolellisemmin. Kotoa ei malta poistua kuin nurisemalla töihin ja kaikki muut ylimääräiset menot on tullut karsittua pois. Jos jotakin pakollista tulee, niin aina on kiire kotiin “lapsiensa” luokse. Se on kunnian asia pitää kissoistansa hyvää huolta ja taata niille turvallinen elämä. Itse saa siitä lämpimästi tykyttävän sydämen ja miljoona hymyä.

Pesukonefetissi

Kuka selittäisi tämän minulle? Kone on irroitettu eikä koskaan enää linkoa ihania vaahtopalleroita lattiakaivon kautta pyydystettäväksi? Mitä sitten vaikka se hiukka viimeisellä kerrallaan kärysikin, minulle tärkeintä olisi ollut fetissini tyydyttäminen, varsinkin kun tässä kiima-ajassa ei muutakaan lystiä tarjota - mikä surullinen sunnuntai...

Toisessa kuvassa näkyy mikä tekee minusta miehen. Eikös olekkin komeat pussukat vaikka itse sanonkin. Äiskälläkin on jonkin sortin palli-fetissi kun se aina jaksaa taivastella, että miten noista raahtii luopua. Miten niin luopua, minä en ainakaan vapaaehtoisesti pallejani mihinkään anna??!!

Raps raps...

Hitto kun pännii. Blogisivuston sivutila oli äkikseltään päässyt täyttymään niin, että äiskän ei auttanut kuin aloittaa kuvakokojen pienentäminen vanhoilla konsteilla.



Kele täällä saa yksinään mattoja puistella ja viihdyttää koko jengiä, kun yksi vaan naputtelee koneella koko päivän ja on vielä niin huonolla tuulella. Eikä se hitto jo ammattinsa puolesta tiedä, että hutiloimalla ei tuu kun enempi hilsettä häh?

Uusii vuosii....

Näin se vaihtui kissojenkin vuosi. Hienosti. Vähän jännitti mikä se ulkona paukkuu, mutta ei sanottavampaa paniikkia kuitenkaan. Hiukka viime vuotta vielä maistellen oheinen kuva "lentäjän poika", jossa Maukka pääsi päristelemään elämänsä ensimmäisen joululahjan voimalla kohti pohjoista taivaanrantaa. Karismaattinen lentäjämme maailmanmatkailu sujui muutenkin coolisti. (Jos ei vaan yritetty kissanrääkkäykseksi määriteltyä koppimatkustusta jolloin kalterit paukkui ja keuhkot oli kovilla) Välittömästi kun pääsi vapaamatkustaja-tasolle takaikkunalle oltiin ihan hiljaa ja torkuttiin kaikessa rauhassa.



Muuta ehdottomasti mainittavaa on kastepappimme saunaosasto, jossa poika pääsi harrastamaan viemärikaivo-fetissiään mahtavan lattialämmityksen avustamana. Mainittakoon vielä että laulavan pastorin ylälaude on juuri kahdelle kissalle mitotettu.

Jooluja

-maanantailta 21.12.2009-

Tässä joulun alla mieli niin herkistyy ja kissatkin sitten lopulta sai sen kauan toivomansa (toivomani) juoma-automaatin. Luksusta pittää olla kattiloille juoksevan veen muojossa - vaikka se lorina välillä käyp vähän kyllä omaan korvaan... Pakettia pyöritellessäni sitten hiffasin että mallihan on varta vasten meidän Piulle ja Maulle tehty. Siinähän ne katit jo valmiiksi poseeraa. Huonompi kuvankäsittelijä lienee ollut kun Piun silmistä siniset viänsi, mutta muuten aika hyvä. Taustalla Maukka liputtaa varmoin ottein.

Tähän ennakkopukettiin vedoten ajattelin jättää lapsukaiset muilta osin lahjattomiksi, mutta niinhän se Maukan kummi päätti toisin ja iso rapiseva paketti on vienyt yöuneni jo monen monta iltaa... Miksi ne vanhemmat ei muka saisi ennakolta tietää mitä lapset saa lahjaksi häh?

Vähän kyllä arvelluttaa ylihuomisen joulumatka... Reilu 500 kilsaa kahden killin kanssa, taloon jossa hiukka-vauhdikas koiranpentu... Niinhän minä juuri sanoin - tämä ei pääty hyvin ;-0. Onneksi sentään lupasi kahta kauheempaa keliä niin ei tarvitse pelkkää maukunaa manata.

Lepposaa joulua kaikille kissaihmisille!