Sijaislapsen 1pv

Eiliseen tapaan kyräily jatkuu, mutta sentti sentiltä vaavi omii isompaa reviiriä. Sijaisäiskän paineet helpottaa hieman, kun lopultakin uskallettiin mennä vessaan. Hätätilassa kyhätty pieni sijaisvessa on tosin kokoluokkaa kertakäyttöinen, sen verran ison litran pissin neiti teki, jotta moisesta hiekkamäärästä ei tarvitse enää kakkuja leipoa. Eikun kauppaan vaan ja hakemaan kunnon satsia hiekkaa. Kakkamestarin ominaisuudessa tsuumailin myös kikkareet ja hyviltähän ne näytti. Tuoksukin oli ihan terveen merkeissä. Hyvä tyttö!




Iltapäivä.
Todettiin imuri pelottavaksi elementiksi. Juotiin jo todistettavasti vettä, eli nestehukkaan ei ainakaan kuolla. Isolla suulla lipitettiin. Tarkistettiin uusi vessa ja peseydyttiin siistin kissaneidin tapaan huolella.
Nyt menossa päivänokoset. Muutaman tunnin sisällä on vuorossa ensimmäinen lääkärikäynti. Siais-äiteetä hieman jännittää.






Ab-orginaalit ovat tilanteesta melko hämillään. Usein parkkeerataan hyvien näköyhteyksien päähän tuijottamaan. Molemmat ovat yrittäneet päästä myös haisteluetäisyydelle, mutta matala murina pakottaa pian perääntymään aikeista. Pörriäisen kulkemia polkuja myös suu auki haistellaan heti tilaisuuden tullen. Kuka kumman menijä hän oikein on?


Terveen paperit tuli liäkäristä. Rokotukset nyt kohillaa ja madotus jää meijän tehtäväks. Tännään ei vielä kehtoo kiusata, jos saisi taas ensin vähän rauhottua jännittävän automatkan jälkeen. Oli kyllä todella kiltisti autossa, parit nau-ut korkeintaan tuli.

Painoa tylleröisellä on kokonaiset 3,2 kg. Hän on kovin siro tyttö ja lääkäri sanoikin ettei ole laiha muttei tosiaan missään pulleessakaan kunnossa. Epäillyt hännän omituisesta asennosta oli turhia, ei se ainakaan poikki ole. Viikonvaihteessa voisi viimoistaan ajatella jo pientä pesuoperaatiota. Nyt kun lääkäri poisti takutkin selästä niin saadaan kohta tyttelöinen priima kuntoon.