Päästäisiä

Hiton hyvää päästäistä toivotetaan kaikille ja meille saa tulla ihan hiiriäkin - emmä valita, ne kuulemma maistuu paremmalta!

WauWaa ja Ui...

Tästä poiketen kovaäänisempi on kylläkin Piu jonka WAUWAAAA huuto herättää syvimmästäkin unesta. Maukan pienenpientä Ui -ääntä taas ei meinaa kuulla edes valveillakaan, mutta kaippa se siitä voimistuu miehistymisen myötä.

Allergiavaara...

Lapsityövoimaa



Meirän katit käy töissä. Terapiasessioita koitetaan viettää viikoittain, että pysyisi se raksujen tienaaminen muistissa. Ee se tule leipä iliman kissoillekkaan, vaikka lepposia ne taitaa heirän työpäivät olla.

Ollaan sitä mieltä meinaan, että jokaisella hullujenhuoneella pitää olla vähintään yksi terapiakissa, ja oikein vakavissa tilanteissa jopa kaksi. Ja tällä kaavalla meitä on sitten koitettu hoidella.

Aitoja...

Kova aitoja tää meirän Maukka ja komialla tyylillä.



Tässä kohtaa ei kyllä ole sallittua kiipeillä - että elekee kertoko nuapurille. Kerkes pirulainen sen sekunnin osassa kavuta ylös, tietty juuri kun äitee ihmetteli kameran asetuksia... onneksi ne sentään oli kohillaan jotta saatiin oheinen otos. Ei yhtä lenkkiä meillä että ruahtis kameran kottiin jättee.

Koppelo...

Oltiinpa Piun kanssa tohkeissaan lenkillämme, siellähän se jonkinsortin koppelo ryhdisti rintaansa suoraan "meidän läänillä" eli perinteiseksi ulkoilualueeksemme muodostuneen kuusiaidan kupeessa.



Kotona tiesivät sanoa että fasaani-uroshan se oli mutta meidän mielestä koppelo kuin koppelo. Kyllä riitti Maukalle kertomista!

Siimisten eloa...

Meillä kävi perstaina taas oikein mieluisia vieraita, Loijaksen Mikki ja Minni.



Tämä kuva taitaa kyllä olla jo seuraavalta päivältä, ota hänestä aina selvää varsinkaan kun käytössä on oheisen merkkiset paperipussit... no kissit nyt kuitenkin otti siitä vain kuivanautintoa ja me muut ehkä jotain muuta...

Oli taas varsin miellyttävä "marssi-ilta" neljän kissan seurailtua toisiaan ristiinrastiin ja rinnakkain. Maukan perässä hiihtelee useimmiten Mikki, samanvärityksinen poika hänkin. Ja meidän naiset Piu sekä Minni vetävät omaa "shouta", osin jopa keskenänsäkkin. Tässä malli sisarusten omasta keskinäisestä painista.

Maalliskuun pläjäys

Niin se meni sitten karvalastensa äidiltä hermot aikaisemman blogisoftan kanssa ja tällä päivämäärällä pläjäytin kaikki uusiksi. No siitä siis tätä ristiriitaista päivämäärää, kun kaikki mualiman asiat on mukamas sattunu samana päivänä. Mutta tämä "kuuglen-logi" vaikuttaa hyvältä, ehkä se tästä taas uusi kissamaisempi elämä aukeaa ja päivityksiä voisi tehdä ilman hilseshamppuuta! Jiäp nähtäväks pitäkkee peekkuja.

Kissakuvahaaste: Kissaeläin

– maanantailta 9.11.2009 -




Maukan ilmeessä on saalistavan tiikerin päättäväisyyttä ja uhmaa.
Pihapiiri vaviskoon, varmalla puolivuotiaan itseluottamuksella mahdollisuutenne selvitä on olematon!

Kissakuvahaaste: Aistit

– maanantailta 2.11.2009 -



Mau osallistuu kissakuvahaasteeseen näyttämällä kuinka kaikki aistit paitsi “unennäkö” ovat huililla. Tämä on jalo taito eikä suinkaan suju kaikilta. Huomioitavaa ovat myäs piakkoin hyvästeltävät pallit. Kyllä niitä vielä kelpaa esitellä.

Kissankuvahaaste: Päiväunet

– tiistailta 20.10.2009 -



Meillä tuo nukkuminen kulukkoo vähä niinkö suvussa. Äiskä on kova nukkummaan ja onkin perin katteellinen, kun meillä niihin tilaisuuksia tulloo hiukka usseemmin kuin hällä. Ajateltiin tossa Piun kanssa, että näytetään kuinka meillä on tilasta puutetta tässä nukkumishommassa. Se korkeimman orren paikka kun tuppoo olemmaan varattu aina justiinsa sillon kun unet ois parhaillaan. Minäpä Maukkapoika en ole moksiskaan vaan samalle läntille änkeen vaikka sitten väkisin. Pitäiskö jonkun eläinsuojeluyhdistyksen puuttuu tähän hommaan ja hankkii toinen orsi? Molemmat tuntuu nauttivan tilanteen suomasta ylimääräisestä lämmöstä ja kai se Piukkelin henki vielä kulukoo kun Maukan paino ei kuitenkaan vielä hirmuunen ole.

Taijettiin myöhästyy tässä julkasussa, luulin ensin että haasteet jaetaan kerran kahressa viikossa mutta taitaakin olla viikottain.... Kele. No, ohessa kuitenkin linkki siitä mistä on kymys.

http://blogikissat.com/kissakuvahaaste

Kaikkea sitä näkee…

- sunnuntailta 6.9.2009 -



Olipa taas pitkä ja kenkiäkasteleva lenkkireissu. Viidensadan metrin matka kissan kanssa kestää pitkälti toista tuntia ja matkalla löytyy tietysti satojen ja satojen haisteltavien ruohonkorsien lisäksi mm. tietokoneen näppäimistöjä, vessaharjoja ja muuta mukavaa ihmeteltävää. Kyllä minä etätyöstä olen kuullut ja onhan niitä kannettavia jo kautta aikojen mukana raahattu, mutta yksittäisellä näppäimistöllä tuskin vielä googlaamaan pääsee. Mikä lienee ollut kaverilla mielessä kun sen kanssa ruohikkoon meni. Liekkö huomannut ettei homma onnistu kun siihen laitteensa hylkäsi. No, puhumattakaan siitä vessaharjasta...

Kotiin saavuttua oli edessä todellinen painajainen eli tassujen pesu. Auuuuuh, kuinka se sattuikaan äänestä päätellen. Onneksi Äiskä ei tällä kertaa tällännyt shamppoota, silloin keikka olisi ollut huomattavasti pitkäkestoisempi ja äänijänteet kovilla.

Nyt se sitten istuu vaan koneella ja puhuu jostakin blogista jonka se meille aukaisee. Ei kait se vaan merkitse että leikkiaika jää vähemmälle? Onneksi on Maukka jonka kanssa voi ravata mikäli palveluskunta ei viihdytä tarpeeksi.

Kissanristiäiset

– perjantailta 25.9.2009 -



Koittihan se päivä viimein. Siivousta oli jatkunut jo kutakutaa kaksi viikkoa ja sitä sun tätä paikkaa oli fiksattu esittelykuntoon. Tarjoilujen valmistelu alkoi jo lähes viikkoa ennen - puhumattakaan boolien valmistuksesta... Tehokkaita oli aineet joo, jo vahvuutta maistellessa pääsi kihoomaan päähän ja niin sitä oli illan emäntä elementissään jo ennenkuin vieraat saatiin sisään.

No ei siinä mittään. Tupa täysi vierasta ja yhdessä tietokoneessa internetvieraita vielä kaupan päälle. Toisessa koneessa tietenkin webbipappi. Pappi hoitikin hommansa kiitettävällä varmuudella, olihan Piu kastettu saman viranhaltian toimesta jo vuosi aikaisemmin. Siinä oli kummilla kuin muillakin ristiäisvierailla hymyssä pitämässä, kun vedettiin sun monensortin liturgiaa kissalle. No tulihan katti kastettua ja sumutinpullolla loput, yksi suhautus kutakin nimeä kohti ja niitähän riittää : Mau Pekka Tiger Ivanoff Shevchenko oli näin virallistanut nimensä. Tässä vaiheessa oli kummillakin hommia saada epeli pysymään sylissä. Saattaisipa joku eläinsuojeluyhdistys ajatella että oliko tuo nyt tähellistä tahi halusiko katti sitä itse?

Virallisten menojen jälkeen nautittiin kunnon karjalaista pitopöytää. Isukki oli vääntänyt taas kystä kyllä, eli kunnon lihaahan siellä lillui punaviinikastikkeessa kuin kiusaansa tehden. Kieli män persieen. Jälkkäriksi "koko kokintaitoni" sisältävä banaanikakku höystettynä vaihtoehtoisesti joko kahvilla ja konjakilla, tahi sitten rehellinen suomalainen "lumumba", hiukka tiukempi versio kuin mitä normaalisti nauttisi...

Kaiken tämän häsän jälkeen saattoikin keskittyä olennaiseen ja pyöriä boolimaljan välittömässä läheisyydessä. Jossakin välissä suupieleen yritettiin laittaa myäs "MummonTossuja" mutta taisi jo enimmälti mennä lattianpesuksi se homma...

Epäilemättä mukavaa oli, ainakin pitkälti jaksettiin, ainaskin 11 tuntia etiäpäin eli kukonlauluun lauantaiksi. Ai kissanpieru sentään mikä olo oli aamulla, - elä kysy. Ensimmäisenä tehtävänä oli katsastaa että katit on vielä tallessa ja terveenä, kun se muistikuva pirulainen pätki niin pahasti...

Olihan siinä sitten lähellä jo tulla hautajaisetkin samaan syssyyn. Piu onnistui karata, siinä kun juhlatavaroita kanneskeltiin puolin sun toisin ja mokoma oli kytiksessä ovella. Meidän tuuriahan se tietysti, että alaovikin oli auki ja niin sitä sai "rapulansa karkotukseen" juosta yöpaitasillaan pitkin pihoja huutamassa " PIUUUU PIIIUUUU PIIIUUUU ". Epäilemättä naapurissa tilattiin jo valkotakkisia kyytipojiksi. No, sieltähän se sitten lopulta hipsi, nolotti varmaan kun äiskä tolleen... jutteli ainakin tullessaan, liekkä sanonut "pie jo suus kiinni ei ne ymmärrä että mua kutut". Siltä se ainakin hiukka kuullosti.

No, yhtä kaikki. Koko bolemiikista jäi mahottoman hyvä maku (paitsi suuhun paska lauantaille) ja mukavia muistoja. Kuvakavalkaadi kokonaisuudessaan läytyy äiskän faseprofiilista. Ystäväsä kissojen olokkeepa hyvä ja kääkee kurkkoomassa. Tänne julukisseen jakkoon en ihan kaikkia kehanna...

Iskä oli muuten sitä mieltä että ei tuu meille ennee lissee kissoja, on niin kallista pittee risteisii. Pitänee siis naatiskella vuan näistä kahesta sankarista, tulloohan niille ensvuonna jo isot syntymäpäivät, molemmilla toukokuussa ;-)

Julkaisupäivee

– torstailta 1.10.2009 -



Helou helou täältä bittien mystisestä maailmasta. Killit ei ymmärtäneet ollenkaan mitä se äiskä taas tuijottaa tota ruutuu ja kir#%%lee niin perhanasti samalla. Olihan tässä joku bitti poikittain tälläkin tiellä, ennenkuin siisti iWeb kyhäelmäni suostui palvelimelle siirtymään. Liekkö ne pahuksen videot jotka lopulta älysin poistaa...

Pääasia on kuitenkin että tottamaar lopultakin päästään hieman turinoimaan päivittäisiä plörinäitä, -niitä kun näillä sälleillä tuntuu riittävän.

Juuri äsken löysin kylppärin lattialta kaksi paskoo. Maukka on kova kauhomaan laatikollaan, ja jos ei kakka pian peity niin kauhetaan hiukka syvempää. No, sitä ei aina voi arvata mihin ne kakkakökkäreet sitten päätyy. Tällä kertaa lattialle.

Olisinkohan ansainnut yhden kuuman tästäkin päivästä... edellisestä on vierähtänyt kohta viikko, risteisten jälkeen kun ei oikein mikään ole vielä maistunut...

Piu huutaa juuri että Maauuuuu, tarttee mennä kattomaan.

Kele tana. Jonkun sanan muutin eri nimelle ja nyt ei taas toimi koko sivu... hyvästi harmaat hiukset - revin ne irti!!!!!!

Jokoha se....

Jokohan se nytte skulais… - perjantailta 2.10.2009

Käytiin sitten äiskän kanssa ulkona. Molemmat katit. Piu pääsi ensin ja tuli vasta ihan ikuisuuden jälkeen kotio. Oli kuulemma ollunna jänismetällä. Minä en oo sellasiin vielä käsiks päässy - lauleskelen vaan. Mulla meni kyllä pasmat sekasin kun olin just meidän partsin alla ja Piukki rupesi karjumaan ylhäältä “helekutti - ikinä en oo ulos päässy ja siellä vaan Maukan kanssa...” Pujahin heti saunaosastolle ja äitee oli jotenkin omituisen punainen karvahatussansa kun tuli hakemaan mua pois. Puhui jotain saunojista joita siellä jo voi olla. No kun sitä ei sallittu niin yritin kavuta seiniä pitkin. No onneksi äiskä sit älys että mie halluun sissään - Piulla on jo musta hätä. Nyt sitten rellotan haarat levällään sänkysellä ja odotan että Piu tulis tekemään temput. Siis painimaan tietenkin senkin kaksinaamainen...

Mau.

Ps. Äiskä hieroi taas karvaisia käsiään kun oli kuulemma meidän blogin saanut toimimaan. Mikä hitto se se on? Sekä jota pitää tuntikausia tuijottaa ja menettää hermosa kun ei toimi?

Isoja kolleja

Isoja kolleja – lauantailta 3.10.2009 -

Tännään käytiin Vinskin kanssa pihalla. Ai maar oli poika mielissään ja mentiinkin reipas talonympärys iliman empimistä ja vielä notkuttiin saunaosastolla kaupan päälle. Sen verran hyvä mieli siitä tuli että päätettiin samaan syssyyn kokeilla hieman vierihoitoa Maukan suhteen.

Tultiin meille ja parkkeerattiin keittiön pöydän alle päivystämään. Maukka oli koht reippaalla päällä eikä tuputtautunu väkisellä vaan seuraili lähinnä sivustolla. Tällä kertaa hän ei enään sähissy. Mutta kyllä Vinski osasi mielipiteensä isopallisesta kilpailijasta sanoa. Että kehtaattekin tuputtaa leikkaamattoman seuraa - siinei oo paljon reiluu peliä nähty! Mutta kun kärsivällisesti aikaa käytettiin niin hiukka uskalsi jo tupatarkastustakin tehdä ja pyöriskellä kissanminttutablettien päällä.

Vaikutelma on, että hilijoo hyvä tulloo ja toistossa on paras opetus vai mitenköhän se meni. Poislähtö oli melkomoinen show kun piti varuiksi sähistä ympäristöön, ettei kolli pääse yllättämään ja siinä kumsa virittelee vielä helekutin valjaita. Luuleeko se etten minä muka kottiin ossois, ensimmäinen ovi oikealta häh?

No, olipahan säpinätä lauantai-päivälle ja saunassa syödään vasta. Ei kun siis vastotaan normaalisti ja makkarata kiukaalle. Niin. Olkoon niin.

Vankilassa

- maanantaista 5.10.2009 -




Tämän päivän teemana on olleet paikat jonne ei ole mitään asiaa. Kuvassa lenkkipolkumme varrelta läytyvä hylätty ulkorakennus, jonka seiniin kynnet kivasti puree ja jonka reijästä tulee tuulahdus herkullista hiiren tuoksua. Piu ei ymmärrä ollenkaan miksi kiskon hihnasta juuri siinä vaiheessa, kun hän on saanut itsensä punnerrettua reikään saakka - ja juuri kun tartteisi vain hiukka ponnistaa, niin pääsisi tuon lukitun ihanuuden sisuskaluihin käsiksi. Tämä on onneksi hihnan vallassa.

Mutta kotona. Pienelle killi-kullalle voi sattua sielläkin monta metkaa tapausta ja jonkinlaista vaaraakin voi esiintyä. Ensinnäkin ilta alkoi sillä että Piukin kakka oli jäänyt jonkun karvan varaan roikkumaan. Siinä se sitten käpötteli ympäri kämppää kakka kivasti kelluen ympäriinsä. Isukki joutui oikein nykäseen ennenkuin paukku saatiin irti. No ei siinä mittään.

Aika aikansa leikitettyään keskityttiin illan BB-lähetyksiin. Meni kotva ennenkuin älyttiin että keittiöstä kuuluu omituista kuminaa. Kurkkasin sinnepäin (meidän kompaktissa yksiössä riittää liikuvat niskat) Maukka vaan tuijottaa yhtä keittiön alalaatikoista ja mitäs hempskuttia - sieltä laatikostahan se kumina kuuluu. Kiireellä kattomaan ja vapauttamaan Piu ansaitsemattomasta vankilastaan. Sinnehän se oli livahtanut kun iskä kaiveli alumiinifoliota. Ja ne alalaatikot on siitä ihania kun ne on auki - pääsee aina sokkeliin saakka piileskelemään. Isukki siis laittoi laatikon tyytyväisenä kiinni ja palasi tv-n ääreen, kun taas tyttöressu sai elinkautisen vankeusrangaistuksen ilman omaa syytä.

Näin on vaarallista meillä kotona. Tyttö oli selvästi närkästynyt kun hälle näin tehtiin, - eikä muka kukaan älynnyt että siellä on pakko piileksiä jos laatikko on auki - häh?

Vierihoitoa

- lauantailta 10.10.2009 -





Olipa sopiva päivä kokeilla taas kahden kollin sopeutumishoitoja Piun valvovan silmän alla tietenkin. Pakattiin Piut ja Maut kainaloon ja siirryttiin seinän taakse naapurin Vinskiä moikkaamaan. Vinskihän on sellanen heppu, joka meidät aikanaan sai kissoista innostumaan. Iso kolli, jonka isot pallosilmät hurmaisi pystypuunkin huojumaan. Isosta koostaan huolimatta Vinskillä on herttainen luonne, voisi melkein määritellä maaliman kilteimmäksi katiksi. Kun hän alkaa haastella, niin sitä juttua kuule riittää, tuntuu kuin puolenmaailman sammakot olisi paikalla, niin kova kurnutus siitä lähtee.

Piu totutettiin Vinskiin tietty heti ihan pienenä. Ne onkin nyt kuin paita ja perse, tai positiivi ja negatiivi, Vinskin ollessa mustavalkea ja Piun taasen valko-musta. Ystävyyttä on pidetty vuoroin vieraissa molemmissa huusholleissa ja nämä katit osaakin jo pyytää toisillensa kylään, sekä siirtyä omalta ovelta kaverin ovelle vaikka ilman hihnaa, jos oikein hinku on.

Piu kärsi kovan järkytyksen Maukan tultua meille. Viikon sähinän jälkeen ruvettiin pikkuhiljaa hyväksymään tätä punanahka intiaania, ja pienessä 37 neliän kartanossamme totuttelu kuitenkin tapahtui pakkonopeaan ja tätä nykyä ollaankin ihan parhaita frendejä kaiken maailman pesurituaaleilla ja öisillä nujuamisilla varustettuina. Mutta Vinski pitäisi vielä saada kolmikon komeimmaksi kaveriksi mukaan ja sitä vierihoitoa tässä on pienen pienissä erissä koitettu hoitaa.

Tämä käyntimme oli ehkä noin viides vierailu ja hyvin positiivinen sellainen. Vinski tuli jo ovella kurnuttaen vastaan ja hyväksyi Maukan nenän heti haisteltavaksi. Maukkaa vähän jännitti vielä ja pyristelikin sylistä heti lattialle kyyryilemään, siltä varalta jos kollilta tulisi pahaakin vastusta. Vinski oli kuitenkin hyvin reippaalla päällä ja antoi pienokaisen haistella vessat sun muut kaikessa rauhassa, ennenkuin seuraava nenätvastakkain haistelu tapahtui. Maukkakin rentoutui ja lähti valloittamaan Vinskin kiipeilypuuta kokenein ottein. Piu tietenkin beesasi mukana ja Vinski katseli touhua sillä mielellä, että jos Piu ei tuota omituista otusta pelkää, niin en kyllä minäkään.

Siinä sitten hiipparoitiin makkarin puolelle, kolmen katin kolmiodraamaa harrastamaan, yksi narttu ja kaksi urosta sulassa sovussa lakanat hulmuten. Siinä kerittiin kamuta komeroihinkin ja rapistella kaikki kassit läpi ilman suurempia onkelmia. Ainut kollimainen sähinä tuli keittiön pöydällä. Vinski kun meni rauhottumaan tuolin ja pöydän väliin, niin eikä Maukan pitänyt mennä häntää haistelemaan tuolla herkällä hetkellä. Pari tiukkaa sähinää, mutta tassu ei edes heilunut, eli mielestäni varsin onnistunut ilmoitus oman tilan tarpeesta lähinnä oli kyseessä.

Hienosti meni vierihoidot ja tästä innostuneena harjoituksia jatketaan toivottavasti jo huomenna. Tarkoituksena on kolmen kissan leikkipiiri, jossa jokainen omalta osaltaan antaa piristystä talven yhä enempi sisätiloihin painottuvalle oleskelulle.

Ripuli

- maanantailta 2.11.2009 -



Se alkoi yllättäen sunnuntai-aamuna. Kuului epämääräistä ääntä parkettia kaapivista tassuista, jotakin yritettiin piilotella huonolla menestyksellä. Siellähän se kökötti iso kasa oksennusta sievässä rivissä. Oliskohan Maukka ylensyönyt itsensä? Meni muutama tunti kunnes kakistelu alkoi taas. Oksennusta ei juurikaan enää tullut, pelkkää rusehtavaa vaahtoa. Mitä hittoa tällainen on? Sama toistui vielä illalla, vaahdon määrä oli kerta kerralta pienempi.

Seuraava huolestuttava havainto oli vuosituhannen isoin ripulipaska mitä kissalta olen konsaan nähnyt. Maukkakin meni niin hämilleen muhkeista tuoksuista, että vallan unohti edes yrittää peitellä jätöstään ja näin äiskä sai tilaisuuden pähkäillä tuon vetelän tuliaisen syytä ja alkuperää oikein ajan kanssa.

Mitään tavallisesta poikkeavaa ruokaa kissoille ei oltu annettu lähipäivinä, eikä ulkoillessa tullut vastaan mitään syötävän näkäistä. Viisaana, lähes “eläinlääketieteen lisenssillä” varustettuna huolestuneena äiteenä päättelin, että kyseessä täytyy olla matoja. Tiesin kyllä että Maukka oli syksyllä saanut loishäädän korvapunkkien vuoksi, ja sittemmin oli kertaalleen madotettukkin, mutta silti se epäilyksen siemen oli niin voimakas että tunsin kutinaa jo suorastaan itsessänikin. Kakassa ei kyllä ylimääräistä liikettä näkynyt, mutta entä jos en sorkkinutkaan sitä tarpeeksi huolella? Oliko matolääkkeen annostelu kenties mennyt pieleen?

Kissa laitettiin huolelliseen tarkkailuun, mikä oli melko helppoa kun toinen vain nukkui koko päivän. Yritimme tarjoitella ruokaa sillä seurauksella, että kissa alkoi välittömästi kakistelemaan. Vettä onnistuttiin maistelemaan sillä seurauksella, että se oksennettiin välittömästi ulos pelkkänä valkeana vaahtona. Päätin ottaa heti aamulla yhteyden henkilääkäriimme. Mau alkoi olla jo täysin apaattinen, eikä reagoinut edes Piun lukuisiin yrityksiin houkutella häntä hippasille.

Meni pitkälle iltapäivään ennenkuin sain yhteyden. Lääkäri totesi ettei madot aiheuttaisi noin äkillistä voimakasta reaktiota, vaan luultavammin kyseessä on vierasesine suolistossa taikka paha suolistotulehdus. Kissa vietävä välittämästi kuvattavaksi ja paikkaan jossa tarvittaessa voidaan laittaa tiputus päälle. Maukkahan on vasta puolivuotias ja näin pienelle nestehukka voi koitua kohtalokkaaksi. Siltä istumalta varasin ajan hiukka isommalta lääkäriasemalta ja onnistuinkin siinä niin, että annettiin puoli tuntia aikaa saapua paikalle. “Työrukkaset” tipahti siltä seisomalta, hyvä että kerkisi edes pomolle vilkuttaa kun painelin jo paikallisjunaa kohti. Juostessani soitin miehelle, että kissa koppaan ja äkkiä minä tulen vastaan.

Lääkäri tunnusteli vatsaa päältäpäin ja lisäksi suoritettiin röntgenkuvaus. Ihme kyllä ensimmäisellä kuvalla onnistuttiin, vaikkakin kyse oli maksimissaan sadasosasekunnin onnistuneesta paikallaanpitämisestä. Jo toista vuorokautta jatkunut apaattisuus oli ilmeisesti säästänyt vielä voimia rimppuilla. Kuvissa ei näkynyt mitään vierasesinettä tai muuta joka viittaisi suolitukokseen. Lääkäri päätteli että kyseessä on vaan ärhäkämpi suolistotulehdus ja laitetaan katti antibioottikuurille. Ensin tuikattiin pahoinvointia estävä piikki ja sitten alkoi vasta lysti...

Kuusi kappaletta valehtelematta lehmän kokoista nesteytyspiikkiä pitäisi onnistuneesti ruiskuttaa suoraan lihakseen, jottei ainetta voi oksentaa ulos. En tajunnut millaisesta operaatiosta on kyse edes siinä vaiheessa kun kissalle laitettiin kuonokoppa. Hoitaja tuli avuksi pitelemään ja minäkin siinä häsläsin parhaani mukaan. Tämä toimenpide luokitellaan varmasti eläinrääkkäykseksi, sen verran pahaäänistä avunhuutoa pienestä kissasta lähti, että taatusti sattui. Neljännen piikin aikana Maukka vähänkuin luovutti ja painoi päänsä väsyneenä alas. Lääkäri päätteli siitä, että vielä saadaan viideskin annos menemään ja minä kauhistelin tyyliä palkita hyvä käytäs rangaistuksella. Viides piikki vaikutti jo niin kivuliaalta että tyydyttiin jättämään kuudes laittamatta. Suurin osa nesteytyksestä kuitenkin saatiin menemään perille. Hirviä operaatio kerta-kaikkiaan.

Mutta tästähän se lysti vasta alkoi. Saatiin tarkat ohjeet antibiootin syöttämiselle. Ehdoton aamu ja ilta annostus josta ei saa lipsua kuuden päivän ajaksi. Keskusteltiin vaihtoehdoista “työntää pilleri kurkkuun ja pakoittaa nielaisemaan” sekä “veteen liuotettuna ruutalla kurkkuun”. Kuullostaa helpolta mutta...

Pilleri lensi vähintään metrin päähän samaisen sekunnin aikana kun se tavoitti kitalaen. Hienosti ne osaa syleksiä kissat kyllä. Alettiin siis pillerin liotus vesitippaan ja ruuttaa käyttään. Meikäläinen polvilleen lattialle ja kissa kahteen pyyhkeeseen käärittynä haarojen väliin. Ruutta pikaisesti tyhjäksi ja sitten ihmeteltiinkin, kuinka paljon vaahtoa sieltä suusta oikein tuleekaan ulos. Kissan ilme oli myös näkemisen arvoinen, mitään noin pahaa se ei varmasti ollut ikunaan maistellut. Lääkkeen lisäksi määrättiin ravinnepastaa puoli teelusikallista myös kahdesti päivässä. Siitäpä se idea sitten lähti yhdistää nämä kaksi kauhistusta yhteen ja pilleri lioteltiinkin pastan sekaan. Se oli siinäkin mielessä parempi, että geelimäisenä se ei vaahdonnut ulos vaan tarttui kieleen ja kitalakeen jolloin kissan oli pakko vain nieleksiä se sisäänsä. Kama ei myäs maistunut enää niin pahalle, että olisi pitänyt piileksiä sängyn alla vaan lääkitys unohtui melko pian session jälkeen. Edelleenkin pyristelyt oli voimakkaita ja kieli yritti natistella ainetta pois.

Jo toisena lääkintäpäivänä alettiin nähdä piristymisen merkkejä. Mau alkoi hyvin pienissä erissä maistella ruokaa ja vettä sekä seurailla Piun touhuja, vaikkei vielä paljon leikkiä jaksanutkaan. Alettiin nähdä valoa tunnelin päässä ja pian pääsinkin taas ihastelemaan pieniä pissejä ja veteliä kakkoja. Kakka pysyikin pehmeänä koko viikon, mutta viisas mieheni oli sitä mieltä että se johtuu siitä antibiootista. Nyt kun kuuri on kärvistelty kokonaan on kissassa virtaa vaikka muille jakaa. Ruoka (uusittu herkän vatsan ruokavalio) maistuu niin että konkurssi tulee ja vettäkin lipitetään taas normaalisti. Etenkin se raanassa sallittu vesileikki sairasajaksi tuntuu jääneen tavaksi. Kissa myös kehrää enemmän kuin koskaan, mikä on aivan ihanaa, ainut että ne öiset - tuntikausia kestävät herättelyt silittelemään - voisi tapahtua kyllä jonain muuna aikana... Silmäpussieni takana olen kuitenkin hyvin tyytyväinen tähän ihmeparanemiseen.

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu että poika on ollut koko ajan hiukka kipeä, niin erillainen ja onnellisen tuntuinen epeli sieltä nyt kuoriutui. Nyt pidetään vaan sormia ja varpaita ristissä, että tämä ruokavalion muutos auttaa pitämään pojan kunnossa - eikä moista eläinrääkkäysviikkoa tarvitsisi aloittaa alusta. Kakkalaatikolla veisaan aave-mariaa, - olisipa kovempaa kakkaretta - minä niin pyydän.

Piu muuten pääsi samaisille herkkuaterioille, Maukalla on meinaan paha tapa hyökätä juuri Piun astialle, olkoonkin toisella syönti kesken - saatikka tismalleen samaa kamaa tarjolla. Todettiin, että helpompi vaihtaa koko kattilauman ruokavalio, kuin yrittää ruokkia toista salaa. Piu kiittää, hänkään ei tiennyt että RoyalCanin pöperöt on noin herkullisia.

Mistä moinen suolistotulehdus sitten johtui? Tätä ei varmaankaan saada koskaan selville, tosiasia kuitenkin on että jotakin sopimatonta tai pilaantunutta on tullut syötyä. Jälkimmäinen kuullostaa mahdolliseltakin, aiemmat kaupan normi-märät-ruoat kun ei kaikistellen aina maistunut. Esimerkiksi illalla annettu ruoka saattoi killua osittain vielä aamullakin lautasella. Taasen aamun ateria odotti poiskorjaamista vielä illalla kun saavuttiin töistä. Jokunenkin kerta pöperö on näyttänyt jo perin kälyiseltä, ennenkuin sen on älynnyt pois kaapia ja tarjota uutta. On siis hyvinkin mahdollista, että joku kerta tämä viiksiniekka olisi syönyt jo pilaantunutta ruokaa. Tähän puututaan nyt kovalla kädellä, mikäli ruoka ei samantien maistu korjataan loput välittömästi kylmäsäilöön. Tosin, tällä uudella ruokavaliolla ei vielä kertaakaan ole jäänyt mitään syömättämäksi, pikemminkin lautanenkin nuollaan puhtaaksi.

Toisena oppina voi ajatella sitä, että koskaan ei ole liian hätäinen kysyäkseen neuvoa lääkäriltä. Tässäkin tapauksessa oltaisiin omahoidollisin keinoin ja odottamalla aiheutettu luultavasti hyvinkin paha nestehukka, mahdollisesti näin nuorelle kissalle jopa kohtalokas.

Kolmanneksi sanoisin, että näkäjään vaikka kuinka mielestäsi hyvää huolta eläimistäsi pidät, ei se riitä, myäs omia toimia ja tapoja on syytä seurata ja kritisoida. Lisäksi päätettiin että se yletön kissannamien tarjoilu karsitaan pois. Maukalta nyt samantien ja Piulle pienen vieroitusajan puitteissa. Tätä testatessa on jo huomattu, että tavallinen raksukin menee kiitospalasta, eikä karvapallero itse asiassa edes huomaa että häntä on huijattu.

Maatiaisten on sekarotuisuutensa vuoksi annettu ymmärtää olevan terveempiä kuin monet rotukissat ja varmaan se osittain pitääkin paikkansa. Siihen ei kuitenkaan ole tuudittautuminen kuten meillä nähtiin. Jokainen kissa tarvitsee silti hyvää (ja kallistakin) hoitoa ja se tietenkin tulee aina yllätyksenä.

Ovenpieltämme tuleekin jatkossa koristamaan jälleen yksi mietelause:

Mikki ja Minni Loijas

- lauantailta 7.11.2009 -



Meidän Piulla ja Maulla on hyvin pullat uunissa, kun talosta löytyy toinenkin kissapariskunta. Nämä siiamilaisten ja norjalaisen metsäkissan rakkauenhetelmä-sisarukset asustavat aristokattisesti kerroksen ylempänä, heillä on komiasti neliöitä sekä oma sauna joka kovasti myös miellyttää.

Eilen vietettiin laatuaikaa vierihoidossa ja kaikki tuntui menevän melko hyvin. Yhtään sähinää eikä tappeluita nähty vaan molemmat kissaparit toimivat toistensa tukena tuossa jännittävässä kohtaamisessa. Meidän Piu oli niin coolisti eikä pelännyt yhtään, samoja elkeitä näytti myös siiamilaiskaksikon Minni. Sen sijaan Mikki ja meidän Maukka olivat hiukka arempia. Ovat kahden voimakkaan naisensa rinnalla ottaneet miehekkään taustatassuttelijan roolin, ettei sitten tule sanomista. Mutta kahenkesken oman "naisensa" seurassa näytetään sitten välillä kaapinpaikkaa ja leikit ovatkin tasaväkisiä.

Näillä, pian 4 kuukautisilla sisaruksilla on pian kissanristiäiset, näillä näkymin heistä on tulossa Mikki ja Minni, onhan heidän isänsä sentään itse Hessu Hopo.

Valtapeliä

Meillä vietetään kaksoiselämää. Toiste ollaan niin kavereita, nukutaan sylikkäin ja pestään toisen korvia mutta sitten taas...

Leikit on välillä niin rajuja että Piulla on kaula täynnä venttejä, tosi pahankin tuntuisia haavoja joihin muodostuu iso kova arpi. Luulen että Maukalla on nyt kova tarve yrittää alistaa kumppaninsa miehisin ottein haareminsa alle. Alistamista tapahtuu myös ruokakupilla, joka vallataan tylysti välittämättä siitä että itse on jo syönyt ja toinen taas ei...

Luulen että tässä on otettava virallisen valtakunnansovittelijan rooli ja puututtava härskimpiin taistoihin emännällisin ottein, eli siirrettävä Maukka hellin käsin sivummalle. Riitoja on ratkottu jo käsiä yhteen läpsyttämällä ja sumutinpullolla. ... jos sun lysti on niin kädet yhteen lyö...

Piun yölaulut jatkuu. Heti kun valot sammuu ja kaikki väki nukkuu... hiivitään kylppäriin ja huudetaan WAUVAA au WAUVAA au - ja äiteenhän on pakko sitten hipsiä katsomaan että onko siellä pikku vauvelilla joku hätä oikeesti. Siellähän se sitten rellottaa kaikessa rauhassa ja odottelee rapsutusta.

Siitä kun ehit unten maille niin toinen tohelo tulla tumpsuttelee jalkojen päältä mahan päälle ja mahoton tyynyjen möyhiminen alkaa kehruuääneen säestyksellä. Minuutti nautintoa jonka jälkeen tulee lounastauko raksukupilla. Seuraava satsi siihen perään - äiskähän oli kätevästi jo välillä torkahtanut. Ja sama aamukuudelta. Hittokun ne kakskyt vikaa minuuttia olisi vielä unten mailla maistunut niin pirusti....

Siinä sitten hyvinvalvotun yön jälkeen on mukava lähteä pommiin nukkuneena rukouksena päivän haasteisiin.