maanantai 29. maaliskuuta 2010

Kissanristiäiset

– perjantailta 25.9.2009 -



Koittihan se päivä viimein. Siivousta oli jatkunut jo kutakutaa kaksi viikkoa ja sitä sun tätä paikkaa oli fiksattu esittelykuntoon. Tarjoilujen valmistelu alkoi jo lähes viikkoa ennen - puhumattakaan boolien valmistuksesta... Tehokkaita oli aineet joo, jo vahvuutta maistellessa pääsi kihoomaan päähän ja niin sitä oli illan emäntä elementissään jo ennenkuin vieraat saatiin sisään.

No ei siinä mittään. Tupa täysi vierasta ja yhdessä tietokoneessa internetvieraita vielä kaupan päälle. Toisessa koneessa tietenkin webbipappi. Pappi hoitikin hommansa kiitettävällä varmuudella, olihan Piu kastettu saman viranhaltian toimesta jo vuosi aikaisemmin. Siinä oli kummilla kuin muillakin ristiäisvierailla hymyssä pitämässä, kun vedettiin sun monensortin liturgiaa kissalle. No tulihan katti kastettua ja sumutinpullolla loput, yksi suhautus kutakin nimeä kohti ja niitähän riittää : Mau Pekka Tiger Ivanoff Shevchenko oli näin virallistanut nimensä. Tässä vaiheessa oli kummillakin hommia saada epeli pysymään sylissä. Saattaisipa joku eläinsuojeluyhdistys ajatella että oliko tuo nyt tähellistä tahi halusiko katti sitä itse?

Virallisten menojen jälkeen nautittiin kunnon karjalaista pitopöytää. Isukki oli vääntänyt taas kystä kyllä, eli kunnon lihaahan siellä lillui punaviinikastikkeessa kuin kiusaansa tehden. Kieli män persieen. Jälkkäriksi "koko kokintaitoni" sisältävä banaanikakku höystettynä vaihtoehtoisesti joko kahvilla ja konjakilla, tahi sitten rehellinen suomalainen "lumumba", hiukka tiukempi versio kuin mitä normaalisti nauttisi...

Kaiken tämän häsän jälkeen saattoikin keskittyä olennaiseen ja pyöriä boolimaljan välittömässä läheisyydessä. Jossakin välissä suupieleen yritettiin laittaa myäs "MummonTossuja" mutta taisi jo enimmälti mennä lattianpesuksi se homma...

Epäilemättä mukavaa oli, ainakin pitkälti jaksettiin, ainaskin 11 tuntia etiäpäin eli kukonlauluun lauantaiksi. Ai kissanpieru sentään mikä olo oli aamulla, - elä kysy. Ensimmäisenä tehtävänä oli katsastaa että katit on vielä tallessa ja terveenä, kun se muistikuva pirulainen pätki niin pahasti...

Olihan siinä sitten lähellä jo tulla hautajaisetkin samaan syssyyn. Piu onnistui karata, siinä kun juhlatavaroita kanneskeltiin puolin sun toisin ja mokoma oli kytiksessä ovella. Meidän tuuriahan se tietysti, että alaovikin oli auki ja niin sitä sai "rapulansa karkotukseen" juosta yöpaitasillaan pitkin pihoja huutamassa " PIUUUU PIIIUUUU PIIIUUUU ". Epäilemättä naapurissa tilattiin jo valkotakkisia kyytipojiksi. No, sieltähän se sitten lopulta hipsi, nolotti varmaan kun äiskä tolleen... jutteli ainakin tullessaan, liekkä sanonut "pie jo suus kiinni ei ne ymmärrä että mua kutut". Siltä se ainakin hiukka kuullosti.

No, yhtä kaikki. Koko bolemiikista jäi mahottoman hyvä maku (paitsi suuhun paska lauantaille) ja mukavia muistoja. Kuvakavalkaadi kokonaisuudessaan läytyy äiskän faseprofiilista. Ystäväsä kissojen olokkeepa hyvä ja kääkee kurkkoomassa. Tänne julukisseen jakkoon en ihan kaikkia kehanna...

Iskä oli muuten sitä mieltä että ei tuu meille ennee lissee kissoja, on niin kallista pittee risteisii. Pitänee siis naatiskella vuan näistä kahesta sankarista, tulloohan niille ensvuonna jo isot syntymäpäivät, molemmilla toukokuussa ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti