Syntymäpäiviä...

Ihana kaksivuotias tyttömme synttäripäivänään.


Serkkupoika hieman kateellisena moista hälyä... mitähän se vielä saa lahjaksikin...?


Miten tämä aukeaa?


Pitäisikö se purra auki? Tahtoo lahjan!


Ihana hienon kissan kantolaukkuhan sieltä tuli, äiskä läpsytteli karvaisia käsiään tyytyväisenä ;-)


Sitten siirryttiin kirkkaisiin juhlajuomiin!

Kalavale?

Sitten se naapurin Artsi soitti ja kysy että otattako kissoille vähän kalaruokoo. No mikäettei yksi pieni hauki aina mene, vaikka ittelle pannulle iskeä...



Oli siinä ilmettä monta kun sualis sitten suapui. Piu ja Maukin meni vallan hiljaseks, mikä piru se tuo on. Maukka tunki tassuaan jo hauen kulukkuunnii ja vain tuli kiire hättyyttee pois, sillä kun pirulla vielä liikettä näkyi ja koko kissa olis kitusiin mahtunna... Oli tuoretta ainahi!

Opastus...

Lopultakin Vantaalla päivitettiin opastaulut ajan tasalle!

Huh hellettä...

Minkkiturkkien kasvattajilla on ollut viime päivinä hieman tukalaa, kun lämpömittari on kohoillut lähelle kolmeakymmentä. Ulkoilusta ei ole tingitty mutta onhan se meno aivan toista luokkaa kuin normioloissa. Löntystellään vailla kiireen häivääkään ja haistellaan joka ikinen ruohonkorsi. Ja kyllä uni maistuu lenkin jälkeen hyvälle - ai ai.

Siimisten kauhu....

Siimiksistä on kovaa vauhtia tulossa varsin "pelottomia" lenkkeilijöitä. Nyt kolomannen kokeilukerran jälkeen ollaan jo opittu hieman pyytämään apua, maastoutumaan, etsimään piiloa äiskän haaroista sekä hiipimään "vatsa maata hipoen".






Edistystä siis tapahtuu vaikkakin pikkihilijaa. Ajoittain jopa pää nousee ja tähyilee pelottavaa maailmaa. Reippaat reippailijat ;-)

Vappupoika

Tässä aikana muutamana hieman vappua juhlittiin mutta unohdettiin, että pojjaalla olisi ollut synttärit samana päivänä. Ensimmäinen vuosi jätkän kanssa on hurahtanut tosi nopiaan ja hän on lunastanut paikkansa laumasta miehekkäästi. Hieman myöhästyneenä synttärilahjana kävin ostamassa uuden "mustekalan", se kun on ollut viimeaikoina se lemppari. Edellinen oli jo "suolestettu" melko huolellisesti, mutta ei hän siitä kuitenkaan ole valmis luopumaan. Se on aina se kappale jota piilotellaan, varsinkin jos naapurin kissit tulee kylään. Ja se on myöskin se, jota aina iskälle kiikutetaan heittämistä varten.
Paljon onnea Maukka, viralliset juhlat pietään sitten hiukka myöhemmin... kohtahan se Piukin täyttää jo vuosia - jos mänis samoilla kakuilla, viikonpäästä perjantaina olisikin sopivasti vielä liksapäivä ;-).

Vessajonot.

Ollaan siitä onnekkaita kahden kissan talouksia, että yhdellä vessalla selvitään. Tässä pari "jonotusnumeroa" näin malliksi ja se onnekkain tietysti sisäpuolella. Lällällää vaan jonottajille joo.

Usein olen jonon välissä sitä soppaa kauhomassa ja tuntuu että kuin tahallaan tehdään ensin vain pissi, kauhatauko, tullaan kakille, kauhatauko, seuraava kissa pissille - kauhatauko ja kakille - kauhatauko jne. Sitä kaverin suoritusta pitää tietysti seurata ihan vierestä.



Joskus taas hätä ei lue lakia. Säännölliset ruokailutottumukset tekee kaveruksille hyvin säännöllisen suoliston. Tasan samaan aikaan pökälettä alkaa tulemaan ja eihän silloin auta kuin tehdä pöntölle tilaa!

Äiteenpäivä.

Perhepotretissa Piukka ja äitee yhdes, maistellaan kirkkaita. Osakseni jäi tietynlainen statistikon rooli, kuten aina kun mirrien kanssa kilpailee, mutta huomaatte varmaan että useista fleeseistä ja toppatakista huolimatta tärisen kuin piikkauskone, sillä aarinkoa tai ei, on tuo pohjosen tuuli ytimeen saakka syvältä sieltä.

Piulla on tänäänkin asusteenaan huolella kasvatettu minkkiturkki, kyllähän siinä tarkenee.

Veljekset...

kuin ilvekset.



Tiikeripojjaat nuapurin Mikki ja meijän Maukka perusjätkä tässä vaihtelee vappukuulumisia keskenänsä. Kohtalaisen hienosti tuo seurustelu jo sujuu, toisin kuin Piun ja Minnin välillä on sellaista "akkamaista" vieroksuntaa vielä.

Kolomas kissa on suatava!

Meille ei kuulemma tule enää yhtään enempiä kissoja, vaikka kuinka haaveilisin ragdolleista ja bengaleista. Päätettiin sitten - varakas olo kun oli - Laulavan Pastorin kanssa kostaa kaikki ja hankittiin kirpputorilta heuwetin iso ja ehottoman rodukas siiamilaenen. Kiitoksia vaan Hyvinkää kyllä maar kakun veivaan kunhan synttäreihin saakka päästään ;-)

Mjaaaauuuuu!



Tuo karhun lava on sitten kuvassa vaan mittasuhteita antamassa, näitä meillä ei normiolossa juurikaan näe...

Rankkoo lenkkii

Vedettiin tossa epeleitten kanssa reilut kaks ja puol tuntii laatuaikaa valjaslenkkeilyn merkeissä. Törmättiin kesän ensimmäiseen irtokissaan, joka pyllyä pyörittäen ja häntää ravistaen heitti pissimerkkiä PIUN reviirille, herttileijaa sentään eihän semmonen homma sovi - karvat nous pystyyn samantien.



Maukasta kevät-tuoksut ovat niin jännittäviä, että on syytä etsiä se pihan turvallisin tähystysmesta ja mietiskellä ennenkuin tekee mitään peruuttamatonta. Tunsimpa taas itseni niin tarpeelliseksi pojottaessani aidan juurella narunjatkeena...

Ilime

Tälle loggaukselle ei oikeestaan ole mitään syytä, sattui vain niin hauska otos että teki heti mieli tehdä pieni analysointi näistä pienistä arjen ahertajista. Nämähän ne pyörittää meikäläisen taloutta heti aamusta alkaen. Pakko nousta ylös ja antaa heille ruokaa ennen omia aamupuuhia. Maukka vahtii myös pesurituaalini pumpulipuikkoja myöten ja haistelee kaikki käyttämäni rasvat ja hajusteet. Meikkausta vahtii kaksi ahertajaa, peilistä kun heijastuu kiva valoläntti pitkin parketteja, jota sitten on mukava jahdata. Kun tulee aika lähteä töihin kaksikko tuijottaa silmät tapillansa perään.

Iltapäivällä vastassa on samaiset tapittajat ja pitkä litania maukuja päivän tapahtumista. Heti kun niistä päästään alkaa ulospääsymauku. Se ei sitten hevillä lopukkaan, jos ei ala kumpparit löytyä jalkaan ja valjaat heilumaan. Tämä tehdään tietysti kahdesti peräkkäin, molemmille sankareille erikseen - toisen odottaessa nenä kiinni ovessa.

Urakoituamme luonnon tuoksuissa vähintään pari tuntia onkin jo somasti märkäruuan aika. Molemmille omat kupit ja vahti vierelle vielä, että kukin saa oman annoksensa ihan isseksensä nauttia. Tämän jälkeen saan hetken nauttia sohvan riemuja lapsien peseytyessä ja ottaessa pienet nokoset ennen iltaruoka-ravi-terassirumbaa.

Kyllä se sitten uni maittaakin, olkoonkin että yöksi piilottamiani raksuja etsitään nenäpitkällä ja maratoonipainin juoksulenkki kulkee suoraan nukkujien päältä. Seuraava herätys onkin vasta aamuyöstä Piun aloittaessa aamulaulun aiheesta WauWaaaaaa WauWaaaa...

Kevään tuoksu...

Houkuttelevat keväiset tuoksut saattaa meidät tilanteeseen jossa on väistämättä edessä pieni pesutuokio. Olkoonkin että sekä Piu että Mau olivat asiasta eri mieltä. Pesuun päätyi kyllä äiteen kumpparitkin ja epäilen hiukka myös rappukäytävää...



Ja iltapuhdetta riittää...

Mansikkatassu

Ilahduttipa mieltäni keväinen mansikkatassu.

Uniaa...

Poika on perinnä äiskän unenlahjat ja asennotkin vielä. Tassua posken alle vaan ja uni maistuu!

Piiitkää lenkkii...

Mahtavata auringonpaistetta ja kuivaa pihalaatoitusta ei voi vastustaa, turkkiin on saatava vieno kevään tuoksu ja sehän myö pojjaat osataan. Snif mikä ihana tuoksu - liekkö hiirenpissaa?



Piun kanssa ihmeteltiin lähes viivasuoraa eroa talven ja kevään välissä, tässä kun tepastelee niin saa valkoiset tassut tuta!



Aivan mahtavata että äiskällä on muutama päivä vapaata, minähän vedän sen kunniaksi ekstrapitkiä lenkkejä. Aloitettiin kevyesti kahden tunnin sessiolla mutta ootas vaan hoomena!

Päästäisiä

Hiton hyvää päästäistä toivotetaan kaikille ja meille saa tulla ihan hiiriäkin - emmä valita, ne kuulemma maistuu paremmalta!

WauWaa ja Ui...

Tästä poiketen kovaäänisempi on kylläkin Piu jonka WAUWAAAA huuto herättää syvimmästäkin unesta. Maukan pienenpientä Ui -ääntä taas ei meinaa kuulla edes valveillakaan, mutta kaippa se siitä voimistuu miehistymisen myötä.

Allergiavaara...

Lapsityövoimaa



Meirän katit käy töissä. Terapiasessioita koitetaan viettää viikoittain, että pysyisi se raksujen tienaaminen muistissa. Ee se tule leipä iliman kissoillekkaan, vaikka lepposia ne taitaa heirän työpäivät olla.

Ollaan sitä mieltä meinaan, että jokaisella hullujenhuoneella pitää olla vähintään yksi terapiakissa, ja oikein vakavissa tilanteissa jopa kaksi. Ja tällä kaavalla meitä on sitten koitettu hoidella.

Aitoja...

Kova aitoja tää meirän Maukka ja komialla tyylillä.



Tässä kohtaa ei kyllä ole sallittua kiipeillä - että elekee kertoko nuapurille. Kerkes pirulainen sen sekunnin osassa kavuta ylös, tietty juuri kun äitee ihmetteli kameran asetuksia... onneksi ne sentään oli kohillaan jotta saatiin oheinen otos. Ei yhtä lenkkiä meillä että ruahtis kameran kottiin jättee.